Etäopetus Multimediaverkoissa (ETÄKAMU) -tavoitetutkimushanke
Kokemuksia Videoneuvottelusta eri ympäristöissä
Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto SeuraavaTEKES

2.4.3 ISDN - vanha ja varma tekniikka

ISDN-videoneuvottelusta puhuttaessa tarkoitetaan yleensä ITU-T:n (International Telecommunication Union - Telecommunication) standardin H.320 mukaista videoneuvottelua. H.320 on sateenvarjostandardi, joka määrittelee mm. ääni- ja videokoodekit eli algoritmit, joilla ääni ja videokuva pakataan riittävän pieneen tilaan. Yleisin tiedonsiirtonopeus videoneuvottelussa on 128 kbit/s, joka vastaa normaalia kahden B-kanavan ISDN-liittymää (BRI; Basic Rate Interface). Kiinteästi asennetut videoneuvottelulaitteet tukevat myös siirtonopeutta 384 kbit/s (3 BRI-liittymää = 6 B-kanavaa), jolla saavutetaan laadukkaampi kuvanlaatu. Jotkut laitteet tukevat myös kahden BRI-liittymän käyttöä, jolloin säästetään hiukan yhteyskustannuksissa kuvan laadun juurikaan kärsimättä verrattuna kolmen BRI-liittymän videoneuvotteluyhteyksiin.

H.320-standardi on ollut olemassa jo noin kymmenen vuotta ja se onkin laajasti tuettu standardi. Eri valmistajien laitteet toimivat hyvin keskenään joitain erikoistapauksia lukuun ottamatta. Tekniikka on ollut olemassa jo kauan, mutta se on levinnyt laajempaan käyttöön vasta viime vuosina ISDN-liittymien ja tarvittavien laitteiden halpenemisen myötä. Tietokoneiden suorituskyvyn paranemisella ei ole ollut juurikaan vaikutusta asiaan, sillä sekä äänen että kuvan pakkaaminen ja purkaminen hoidetaan erillisellä koodekkikortilla.

ISDN-neuvotteluun tarvittava varustus

Ensimmäinen perusedellytys H.320-videoneuvottelulle on yksi tai useampi ISDN-liittymä, joka on tyypiltään Suomessa Basic Rate Interface (BRI, 128kbit/s). ISDN-liittymän saa tänä päivänä lähes kaikkiin puhelinliittymiin taajama-alueilla, sillä kaikki Suomen puhelinkeskukset on digitalisoitu. Haja-asutusalueilla rajoittavaksi tekijäksi muodostuu liittymän ja lähimmän keskuksen välimatka, joka ei saa ylittää 5 kilometriä. Seuraavassa on lueteltu erityyppisiä, ISDN-videoneuvotteluun soveltuvia laitteistoratkaisuja.

1) Työasemavarustus

Pentium-tasoisesta PC-tietokoneesta saadaan ISDN-videoneuvottelulaite hankkimalla siihen videoneuvotteluvarustus (myydään usein pakettina):

Työasemavarustus on tarkoitettu henkilökohtaisen videoneuvottelukäyttöön, mutta se on laajennettavissa pienryhmäkäyttöön paremmalla kameralla, äänimikserillä ja useammalla mikrofonilla. Kustannukset jäävät halvimmillaan alle 10 000 mk:n, kun PC:n hintaa ei huomioida.

2) Ryhmäneuvottelulaitteet

Pelkästään videoneuvottelukäyttöön tarkoitetut laitteet pitävät sisällään ISDN-piirit, koodekin, kauko-ohjattavan kameran ja tarvittavat liitännät. Kaikki komponentit on pakattu usein yksiin kuoriin, jolloin laitteen koko saadaan pieneksi ja se on helppo siirtää paikasta toiseen. Lisäksi tarvitaan jokin esityslaite, joka voi olla iso TV-monitori tai dataprojektori. Jos videoneuvottelussa halutaan esittää piirroksia tai kalvoja vastapuolelle, dokumenttikamera on välttämätön hankinta. Hintaa koko järjestelmälle muodostuu kymmeniä tuhansia markkoja.

3) Konferenssineuvottelulaitteet

Konferenssineuvottelulaitteet on tarkoitettu vaativaan salikäyttöön. Järjestelmään kuuluu keskusyksikön lisäksi monta kameraa (kenties ääniohjautuvia), mikrofoneja, useita monitoreja ja/tai dataprojektori, jne. Ne tukevat yleensä kolmea BRI-liittymää, jolloin videokuvan siirtoon on käytössä moninkertainen siirtokaista yhteen ISDN-liittymään verrattuna. Tämä parantaa kuvanlaatua selvästi. Laadulla on aina hintansa, kunnollinen salivarustus maksaa satoja tuhansia markkoja.

Monipisteneuvottelu

Monipisteneuvottelu on nykyään rutiinia. Vaadittavia MCU:ita eli ISDN-videosiltoja löytyy Suomesta useita mm. Soneralta, HPY:ltä ja koulutuskeskus Dipolilta sekä Oulusta ja Mikkelistä. Siltapalvelut kannattaa vuokrata ellei videosillalle ole käyttöä todella runsaasti, sillä MCU:t ovat kalliita. Siltavuokrat ovat luokkaa 100 - 150 mk/h osallistujaa kohti käytettäessä 128kbit/s-yhteysnopeutta, lisäksi tulevat ISDN-puhelinmaksut (2 x normaali puhelinmaksu käytettäessä kahta B-kanavaa).

Videosillat ovat ääniohjautuvia eli muille osallistujille välitetään kuvaa siitä osapuolesta, joka lähettää voimakkainta äänisignaalia. Normaalisti sillan kautta näkee siis vain yhden neuvottelupisteen kuvaa kerrallaan. Joissakin MCU:issa on lisäominaisuuksia, jotka mahdollistavat mm. sen, että etäkokouksen puheenjohtaja tai etäopetuksen pitäjä näkee neljän etäpisteen kuvat samanaikaisesti.

Kokemuksia ISDN-videoneuvottelusta

ETÄKAMUssa tarve ISDN-videoneuvottelulle oli ilmeinen, sijoittuivathan tutkimusosapuolet ja yritykset hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle aina Sveitsiä myöten (ks. Rinta-Filppula & Penttilä tässä julkaisussa). Videoneuvottelua käytettiin runsaasti etenkin etäkokousten järjestämiseen. Saavutetut ajalliset ja rahalliset säästöt olivat huomattavia verrattuna siihen, että kaikki kokouksiin osallistuneet olisivat matkustaneet kokouspaikkakunnalle.

Tutkimushankkeen osapuolilta löytyi pääasiassa kahden tyyppisiä ISDN-videoneuvottelulaitteistoja: PC-pohjaisia pienryhmälaitteita ja videoneuvottelua varten rakennettuja studioita. Laitteistot toimivat pääasiassa hyvin yhteen, suurimmat ongelmat liittyivät videosiltojen käyttöön. Joillakin osallistujilla oli aika ajoin vaikeuksia yhteyden avaamisessa siltaan, mutta ongelmat saatiin aina ratkaistua viimeistään siten, että siltayhteyden järjestäjä soitti ISDN-yhteyden auki. Toinen havaittu ongelma liittyi sillan ääniohjaukseen eli äänessä olevan neuvottelupisteen kuva ei aina välittynyt kaikille neuvotteluun osallistujille. Tämä oli kuitenkin melko harvinainen ongelma.

Suurimmat ongelmat videoneuvotteluissa liittyivät ääneen. ETÄKAMUn tukiryhmän ja johtoryhmän kokouksiin osallistui 10 - 25 henkilöä varsinaisella kokouspaikkakunnalla ja muutama henkilö etänä videoneuvotteluyhteyden avulla. Ensimmäisissä etäkokouksissa yritettiin selvitä yhdellä tai kahdella mikrofonilla kokouspaikkakunnalla, mutta niiden kautta etäosallistujat kuulivat korkeintaan puheenjohtajan ja sihteerin äänen. Muiden äänen kuulumattomuus oli hyvin kiusallista etäosallistujille ja haittasi merkittävästi heidän kokoustyöskentelyään.

Kun kokouksissa siirryttiin käyttämään useampia mikrofoneja ja kokouksiin osallistujat näkivät sen vaivan, että todella puhuivat mikrofoniin, etäosallistujat pystyivät hyvin seuraamaan kokouksia ja osallistumaan niihin aktiivisesti.


Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto Seuraava