Etäopetus Multimediaverkoissa (ETÄKAMU) -tavoitetutkimushanke
Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto Seuraava TEKES

Tiivistelmät

Etäopetus Multimediaverkoissa (ETÄKAMU) -tavoitetutkimushanke

Heli Ruokamo, Seppo Pohjolainen

heli.ruokamo@cc.tut.fi, seppo.pohjolainen@cc.tut.fi

Tampereen teknillinen korkeakoulu, Digitaalisen median instituutti

Matematiikan laitos, Hypermedialaboratorio

PL 692, 33101 TAMPERE

Tässä luvussa esitellään Etäopetus multimediaverkoissa -tavoitetutkimushankkeen taustaa ja tavoitteita sekä teoreettisia perusteita ja tutkimusongelmia. Luvussa kuvataan myös tutkimuksen toteuttamista ja hankkeen organisaatiota sekä keskeisiä tuloksia kolmen vuoden ajalta.

Etäopetus multimediaverkoissa (ETÄKAMU) <URL:http://matwww.ee.tut.fi/kamu> -hankkeessa on tutkittu, kehitetty ja arvioitu etäopetukseen soveltuvia avoimia oppimisympäristöjä, joissa hyödynnetään tietoverkkojen ja tietokoneiden tarjoamia mahdollisuuksia. Avoimen oppimisympäristön tulisi olla pedagogisesti tarkoituksenmukainen ja teknisesti toimiva. ETÄKAMUn ja Suomen Akatemian rahoittaman Hypermediaperustainen oppimisympäristö-projektin yhteistyönä on kehitetty avoimen oppimisympäristön (A&O) prototyyppiä.

ETÄKAMUn pedagoginen tausta perustuu seitsemään oppijakeskeisen oppimisen ominaisuuteen, jotka soveltuvat ajasta ja paikasta riippumattomaan elinikäiseen oppimiseen. Periaatteita voidaan soveltaa oppimiseen peruskoulussa, yliopistossa ja aikuiskoulutuksessa. Teknisen toiminnallistamisen ja oppimisympäristöjen organisoinnin tausta perustuu etäopetuksen systeemiseen malliin. Tekninen tausta perustuu tietoverkoissa, tietokoneissa ja ohjelmistoissa tapahtuneeseen nopeaan kehitykseen, joka mahdollistaa hypermediaperustaisen oppimateriaalin tuottamisen, käyttämisen ja jakelun sekä yhteistoiminnallisuuden ja kommunikoinnin tietoverkkojen välityksellä.

ETÄKAMUssa on järjestetty opetus- ja käyttökokeiluita erilaisille oppijoille erilaisilla sisältöalueilla teknisiltä ja pedagogisilta ratkaisuiltaan erilaisissa oppimisympäristöissä. Kokeiluiden avulla on kerätty palautetta ja aineistoa erilaisten etäopetusratkaisuiden toimivuudesta käytännössä. Julkaisun luku II esittelee ETÄKAMUn tutkimus- ja pilotointialueita keskeisine tuloksineen.

Avoimen oppimisympäristön (A&O) suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista

Seppo Pohjolainen, Heli Ruokamo, Ossi Nykänen, Martti Ala-Rantala

seppo.pohjolainen@cc.tut.fi, heli.ruokamo@cc.tut.fi, ossi.nykanen@cc.tut.fi, martti.ala-rantala@cc.tut.fi

Tampereen teknillinen korkeakoulu, Digitaalisen median instituutti

Matematiikan laitos, Hypermedialaboratorio

PL 692, 33101 TAMPERE

Tässä artikkelissa tarkastellaan avoimen oppimisympäristön (A&O) suunnittelun lähtökohtia ja periaatteita, toimijoita, toimintoja sekä teknistä toteutusta. A&O-oppimisympäristöä voidaan käyttää tietoverkkojen, erityisesti Internetin, välityksellä. Se tukee sekä itseohjautuvaa että yhteistoiminnallista oppimista. Oppimisympäristö on avoin erilaisille opiskelijoille, erilaisille sisällöille ja se tarjoaa mahdollisuuksia ajasta ja paikasta riippumattomaan opiskeluun. A&O-ympäristön tavoitteena on olla sekä pedagogisesti tarkoituksenmukainen että teknisesti toimiva. Sen suunnittelu perustuu oppimisteorioihin, joissa korostuu uuden tiedon rakentaminen aikaisemman tiedon pohjalta, opiskelijan aktiivinen rooli, yhteistoiminnallisuus ja reflektio. Myös opiskelijoiden omat tavoitteet, mielekkäiden kontekstien tarjoaminen ja siirtovaikutus on pyritty ottamaan huomioon.

A&O-oppimisympäristö perustuu tilamalliin, joka jakautuu neljään päätilaan. Tilat ovat: 1) toimisto , jonka kautta hoidetaan kaikki opintojen hallinnointiin liittyvät asiat, 2) työhuone opiskelijoiden, opettajien ja muiden toimijoiden työskentelyä varten, 3) mediakeskus , jossa kaikki opiskeluun liittyvä lähde- ja oheismateriaali sijaitsee, sekä 4) galleria , jonne voidaan asettaa opiskelijoiden lopputöitä kaikkien Internet-kävijöiden nähtäville. Oppimisympäristö sisältää tiedon hallinnan työkaluja, kommunikoinnin- ja yhteistoiminnan työkaluja, kurssikohtaisia kognitiivisia työvälineitä sekä hypermediamateriaalin tuottamisen työvälineitä.

Tässä artikkelissa A&O-oppimisympäristön suunnitelmaa ja toteutusta arvioidaan sekä ETÄKAMUssa kehitetyn pedagogisen arviointirungon että soveltuvin osin myös oppimisympäristöjen organisoinnin ja teknisen toiminnallisuuden arviointirungon perusteella. Koska A&O on vielä tutkimus- ja kehittämisvaiheessa, sen tarkoituksenmukaisuutta ei ole vielä ollut mahdollista kokeilla opetus- ja käyttökokeiluiden avulla. Näitä tullaan toteuttamaan ETÄKAMUn jälkeen käynnistyvän A&O-tavoitetutkimushankkeen aikana.

Rakenteinen oppimateriaali - hallittua hypertekstiä?

 

Timo Ovaskainen, Anne Karjalainen, Kimmo Rinteelä, Pertti Siekkinen, Rauno Veijola

timo.ovaskainen@titu.jyu.f i, anne.karjalainen@titu.jyu.fi kimmo.rinteela@titu.jyu.f i, pertti.siekkinen@titu.jyu.fi , rauno.veijola@titu.jyu.fi

Jyväskylän yliopisto, Tietotekniikan tutkimusinstituutti

PL 35, 40351 JYVÄSKYLÄ

ETÄKAMUn pilottiprojektissa Rakenteinen oppimateriaali tavoitteena oli luoda malli, jolla informaatioteknologian alalla toimivat yritykset voivat tuottaa, hallita ja jakaa rakenteista digitaalista oppimateriaalia. Tämän lisäksi tutkittiin materiaalin rakenteisuuden oppimisympäristölle antamaa lisäarvoa. Tätä varten toteutettiin testioppimateriaali, jonka aiheena oli videoneuvottelu. Laadittua rakenteista materiaalia testasi viisi henkilöä itsenäisesti annettujen ohjeiden pohjalta. Ympäristön arvioinnissa käytettiin avoimia kysymyksiä sisältävää lomakekyselyä ja tutkijoiden osallistuvaa havainnointia. Arvioinnin sisältörakenne pohjautui Etäkamun työryhmä 3:n laatimaan pedagogiseen arviointirunkoon.

Pilotissa saavutettiin sille asetetut keskeiset tavoitteet - tuotettiin rakenteinen testausmateriaali oppimisympäristöön, jossa materiaali tarjotaan oppijalle rakenteisessa muodossa. Rakenteisuus mahdollistaa erilaisten opiskelukokonaisuuksien rakentamisen, opiskelijan henkilökohtaisten seurantatietojen huomioimisen ja mahdollisuuden määritellä materiaalin ulkoasua ja jakelua. Tulosten perusteella rakenteisen oppimateriaalin tuottaminen ei sisällön osalta välttämättä vaadi enempää työtä kuin hypertekstimateriaalin tuottaminen. Sitä vastoin määrittely lisää työmäärää työskentelyn alkuvaiheessa, mutta materiaalin määrän kasvaessa rakenteisuudesta saatavat edutkin lisääntyvät. Saatujen kokemusten pohjalta luotiin rakenteisen oppimateriaalin tuottamisen malli, joka kuvaa yleisesti rakenteisen materiaalin tuottamisprosessia ja sellaisen käyttöä avoimessa oppimisympäristössä. Julkaisun ilmestymisen aikana oppimisympäristö on tutkimus- ja kehittämisversio, jonka toimintaa ja mahdollista tuotteistamista arvioidaan myöhemmin järjestettävien opetus- ja käyttökokeiluista saatavien tulosten perusteella.

Web University - kansainvälistä etäopiskelua laajakaistaisessa Internet tietoverkkoympäristössä

Riitta Rinta-Filppula, Janne Penttilä

Riitta.Rinta-Filppula@cern.ch

CERN/EP

CH-1211 GENEVE 23, SWITZERLAND

Web University (WU), ETÄKAMUn kansainvälinen pilotti alkoi CERNin ja suomalaisten korkeakoulujen yhteistyöprojektina kesällä 1996. WU liittyi ETÄKAMUn pilotiksi toimintavuoden 1997 alussa ja vuonna 1998 se jakoi lähetyksiä Suomen lisäksi myös Hollantiin, Italiaan ja Slovakiaan. Artikkelissa kerrotaan miten WU:ssa kehitettiin interaktiivinen reaaliaikainen sekä ajasta ja paikasta riippumaton tietoverkkopohjainen etäopiskelu ja -työympäristö käyttäen julkisohjelmia sekä laajakaistaisia kansallisia ja kansainvälisiä tutkimustietoverkkoja.

WU-pilotti on testannut ja käyttänyt uusia teknologioita saadakseen tekniikan palvelemaan etäoppimista ja -työskentelyä mahdollisimman tehokkaasti, käyttäjäystävällisesti ja taloudellisesti. Pilotin toiminnan kehittyminen ja muiden maiden kiinnostus on osoittanut, että on mielekästä avata huippuasiantuntijoiden pitämä lähitilaisuus myös etäosallistujille hyödyntäen videokonferenssitekniikkaa ja multimediapalveluja nopeissa tutkimustietoverkoissa.

Kokemuksia videoneuvottelusta eri ympäristöissä

Pasi Häkkinen

Pasi.Hakkinen@cc.tut.fi

Tampereen teknillinen korkeakoulu, Digitaalisen median instituutti, Hypermedialaboratorio

PL 692, 33101 TAMPERE

Tässä artikkelissa kuvataan olemassa olevia videoneuvottelujärjestelmiä sekä kerrotaan ETÄKAMU-tavoitetutkimushankkeen aikana Tampereella saatuja kokemuksia eri videoneuvottelusovelluksista. Perinteisten ISDN-pohjaisten H.320-stardardin mukaisten laitteiden rinnalle ovat tulleet lähiverkko- ja Internet-yhteyksien yli toimivat videoneuvottelusovellukset, jotka tekevät henkilökohtaisesta työasemasta - oli se sitten PC, Mac tai Unix-työasema - videokonferenssipäätteen niin oppilaitoksessa, työssä kuin kotonakin. Samalla käsitteen 'videoneuvottelu' rinnalle on syntynyt käsite 'multimedianeuvottelu', kun neuvottelussa voidaan käyttää äänen ja videokuvan lisäksi monipistedataneuvottelua, joka pitää sisällään mm. sovellusten jakamisen.

ISDN-laitteilla on vielä tällä hetkellä tiukka ote videoneuvottelumarkkinoista, mutta tietyissä käyttökohteissa haastajat ovat jo lyöneet vanhan ISDN-teknologian. ATM-verkkoteknologialla voidaan käyttää hyvin suurta ja taattua tiedonsiirtokapasiteettia videoneuvottelua varten, mikä näkyy hyvänä kuvan laatuna. Toisaalta, kun ääneltä ja kuvalta ei vaadita laadullisesti paljon, H.323-standardin mukaiset Internet-puhelimet ovat huomattavasti halvempia hankkia ja käyttää kuin ISDN-laitteet. Nykyaikaisten monipistevideosiltojen avulla sekä H.320- että H.323-standardin mukaiset laitteet voivat osallistua samaan neuvotteluun, mikä avaa uusia mahdollisuuksia mm. videoneuvottelun hyödyntämiseen etäopetuksessa.

Javastation PC:n haastajana oppilaitoksissa

Pasi Häkkinen

Pasi.Hakkinen@cc.tut.fi

Tampereen teknillinen korkeakoulu, Digitaalisen median instituutti, Hypermedialaboratorio

PL 692, 33101 TAMPERE

Tässä artikkelissa kuvataan verkkotietokoneiden mahdollisuuksia ja käyttöä oppilaitosympäristöissä. Verkkotietokoneiden ideana on mahdollistaa fyysisestä työpisteestä riippumaton sovellusten ja omien dokumenttien käyttö sekä pienentää ylläpitokustannuksia. Nykyisten verkkotietokoneiden suurimmat erot vanhoihin pääteratkaisuihin verrattuna ovat graafinen käyttöliittymä ja sovellusten suorittaminen verkkotietokoneella, ei palvelimella. ETÄKAMUn Java etäopetuksessa -pilottiprojektissa verkkotietokoneena (Network Computer, NC) käytettiin Sun Microsystemsin JavaStationia. JavaStationeita sijoitettiin pilotissa Kaukajärven ja Pyynikin yläasteille Tampereella sekä Ylöjärven lukioon. JavaStationeiden tarvitsema palvelin sijaitsi Tampereen teknillisellä korkeakoululla (TTKK), minkä mahdollistivat nopeat verkkoyhteydet koulujen ja TTKK:n välillä.

Kokemukset olivat pääasiassa myönteisiä, mutta verkkotietokoneiden tehokas hyödyntäminen vaatii perinteisen PC-ajattelumallin muuttamista. JavaStation on parhaimmillaan, kun tarvitaan ainoastaan yhtä sovellusta, esimerkiksi WWW-selainta infokioski-tyyppisessä käytössä, mutta sillä voidaan käyttää sujuvasti myös täydellisiä Javalla toteutettuja toimisto-ohjelmistopaketteja. JavaStationin suurimmat edut löytyvät ylläpidettävyydestä, hallittavuudesta ja äänettömyydestä, ongelmat taas liittyvät suorituskykyyn ja tiettyjen ominaisuuksien vajavaisuuksiin. Kaiken kaikkiaan JavaStation on kilpailukykyinen vaihtoehto PC-tietokoneelle tilanteissa, joissa suorituskyky ei ole tärkein ominaisuus.

Soneran perehtymisohjelma - henkilöstökoulutusta verkossa

Esa Kähäri, Timo Väliharju, Katri Ylinen, Lauri Jäntti

hoeska@uta.fi , kativa@uta.fi , ky44943@uta.fi , Lauri.Jantti@sonera.fi

Tampereen yliopisto, Hypermedialaboratorio

PL 607, 33101 TAMPERE

Tässä pilottiprojektissa kehitettiin ohjelma tai paremminkin käyttöliittymä, jonka avulla Soneran uudet työntekijät voivat saada tietoa yrityksestä ja päivittäistä työpäivää koskevista asioista. Ohjelma pyrittiin suuntaamaan myös vanhoille työntekijöille, joille se toimii eräänlaisena linkkilistana Soneran intranetistä, Sonetista. Kaikessa on pyritty ottamaan huomioon perehtyjän mahdollisimman itsenäinen toiminta ja tarvittavan ohjaustarpeen vähentäminen. Ohjaus on kallista ja se vie aina ohjaajan työpanosta pois hänen varsinaisista tehtävistään. Henkilökohtainen ohjaus on luonnollisesti suositeltavaa, mutta pyrkimyksenä on saada perehtyjä ohjelman avulla melko pienelläkin ohjauksella alkuun. Pyrkimyksenä on tuoda uusi väline myös jo Sonerassa työskentelevien käyttöön. Valmis kokonaisuus helpottaa tiedon hankintaa Sonetista. Jo ohjelman suunnitteluvaiheessa haluttiin huomioida vuorovaikutteisuus ja mahdolliset tehtävät, joiden avulla opitut asiat tulisi kerrattua ja perehtyminen lähtisi luonnollisesti käyntiin. Tehtävien luonne määrää paljolti sen, kuinka paljon niitä tehdään ja kuinka paljon asioita kerrataan. Käsiteltävän materiaalin järjestys ja tehtävien haastavuus ovat suuri osa perehtymisen onnistumista. Tämä ohjelma pyrkii auttamaan yritystä sopeuttamaan työntekijän mahdollisimman nopeasti työyhteisöön ja poistamaan ainakin joitain esteitä työntekijän matkalta uudesta tulokkaasta tuottavaksi työntekijäksi.

henkilöstökoulutus globaalissa ympäristössä

Tuomo Rintamäki, Markus Taina

Tuomo.Rintamaki@hut.fi , Markus.Taina@nmp.nokia.com

Teknillinen korkeakoulu, Opetusteknologiakeskus

PL 8000, 02015 TKK

ETÄKAMUn Henkilöstökoulutus globaalissa yrityksessä -pilottiprojektin tavoitteena oli rakentaa osapuolten, Teknillinen korkeakoulu, Opetusteknologiakeskus ja Nokia Mobile Phones (NMP), yhteinen monikulttuuriseen yritysympäristöön sopiva oppimisympäristö ja määritellä oppimisympäristön rakentamis- ja tuotteistamisprosessi. Pilottiprojektissa tehtiin kattava kartoitus oppimisympäristössä tarvittavista rooleista ja teknisten työkalujen kartoitus, koska tällaisia ei oltu tehty aikaisemmin NMP:ssä. Oppimisympäristöä kokeiltiin kahdessa pilottikurssissa vuoden 1997 ja 1998 aikana. Oppimisympäristöt erosivat toinen toisistaan, johtuen mm. kurssin tavoitteista ja kohderyhmästä.

Johtopäätöksinä voidaan todeta, että uusia oppimisympäristöjä hyödyntävässä yrityskohtaisessa täydennyskoulutusohjelmassa kaikki ohjelman osapuolet: opiskelijat, opettajat, sisältötutorit, oppimisympäristön tekniset suunnittelijat, tekniset tutorit ja monissa tapauksissa myös yrityksen henkilöstö- ja koulutusosaston edustajat, opiskelijoiden esimiehet sekä mentorit on koulutettava uusien oppimisympäristöjen ominaisuuksiin. Vaikka näiden osapuolten koulutustarve tiedostetaan niin sen merkitys kuitenkin usein aliarvioidaan. Opiskelijoille on myös viestittävä miksi oppimisympäristö on otettu käyttöön ja mihin oppimistavoitteisiin sen käytöllä pyritään. Jokaisen yrityksen ja oppilaskohderyhmän tarpeet ja vaatimukset oppimisympäristön suhteen ovat erilaiset, räätälöintiä on täydennyskoulutuksessa aina tehtävä jonkin verran. Yleiset pedagogiset ja tekniset kriteeristöt, tarkistuslistat ja ohjekirjat toki antavat tukea ympäristön rakentamisessa ja räätälöinnissä. Opettajia on autettava oppimateriaalin muokkauksessa siksi, että opetusaineiston muuttaminen uusiin ympäristöihin on aikaa vievää ja/tai kaikkia opettajia ei voi vaatia osaamaan muokkausprosessia. Opettajat ja tutorit tarvitsevat oppimisympäristön teknisen tutorin tukea koko kurssin ajan. Internet-pohjaisten oppimisympäristöjen yleistyessä tuen tarve tulee kuitenkin vähenemään ja teknisen tutorin tehtävät voivat sulautua opettajan ja/tai tutorin tehtäviin. Eri kanavien ja menetelmien yhteistoiminnallisuuteen on kiinnitettävä myös huomiota.

Kurssin ensimmäinen toteuttaminen uusissa oppimisympäristöissä maksaa yleensä paljon. Kuin kursseja toteutetaan seuraavan kerran on tukihenkilöiden (suunnittelijat, henkilöstöhallinnon edustajat, tutorit, tekninen tuki) määrä saatava pienemmäksi tai näitä rooleja on yhdistettävä. Muuten kustannukset nousevat liian suuriksi. Yritysten tietoturvallisuustarpeet on huomioitava toteutettaessa Internet-pohjaisia kursseja. Esim. Intranet- palomuurit edellyttävät ohjelmistojen mukauttamista ja innovatiivisia ratkaisumalleja. Pääsyvaikeudet myös huonontavat oppimisympäristön laatua ja voivat turhauttaa opettajia ja opiskelijoita. Yritysten visuaaliseen ilmeeseen (niin yleisiin graafisiin ohjeistuksiin kuin koulutusmateriaalin ulkoasuun, rakenteeseen ja tyyliin) liittyvät seikat on myös huomioitava Internet-pohjaisia koulutusympäristöjä rakennettaessa.

Projektitoiminnan opiskelu tietoverkossa

Auli Posti

auli.posti@helsinki.fi

Helsingin yliopiston Aikuiskoulutuskeskus, Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus

Saimaankatu 11, 15140 LAHTI

Tämä artikkeli käsittelee verkkoon rakennetun projektitoiminnan opiskeluun tarkoitetun oppimisympäristön arviointia. Tavoitteena oli selvittää, miten opiskelijat kokivat tietoverkkoon (Internet) luodun oppimisympäristön tukevan heidän oppimistaan. Tutkimusmenetelmänä käytettiin avoimia kysymyksiä sekä keskustelua sähköpostin välityksellä. Näin tehtiin mahdolliseksi jatkuvan palautteen antaminen sekä kysymysten ja vastausten täydentäminen tarpeen mukaan.

Kiinnostus projektitoiminnan opiskeluun on lisääntynyt työn muuttuessa yhä useammalla projektiluontoiseksi. Opiskelu verkossa houkuttelee, mutta opiskelijoiden aktivoimiseen sekä sitoutumisen tukemiseen tulisi panostaa. Verkko-opiskelussa itseohjautuvuuden vaatimukset sekä oppimaan oppimisen taidot korostuvat entisestään. Saavutettujen kokemusten mukaan verkkokurssin alkuvaiheessa olisi kiinnitettävä riittävästi huomiota mukana olevien opiskelijoiden ryhmäytymiseen sekä verkko-opiskelun taitojen oppimiseen. Opiskelijoiden ja muiden toimijoiden välinen vuorovaikutus koettiin tärkeäksi ja verkkokursseja suunniteltaessa tulisi harkita myös lähitapaamisten liittämistä verkko-opiskeluun.

Työtehtävien tuominen kiinteäksi osaksi opiskelua lisää olennaisesti oppimisen mielekkyyttä verkko-opiskelussa. Opiskeluaineiston hyödynnettävyys työtehtävissä koettiin hyväksi ja verkon välityksellä tapahtuvan opiskelun katsottiin sopivan hyvin työn ohella tapahtuvaan opiskeluun. Pilotin kannalta tämä on tuloksena tärkeä, sillä projektin tavoitteena on ollut kehittää pk-yritysten tarpeisiin soveltuva opintokokonaisuus, jota kuka tahansa voi työn ohessa opiskella ja hyödyntää.

Tietoverkkoasiantuntijakoulutusta etäopetuksena - johdatus verkotettuun multimediaan

Heli Korte

heli.korte@cc.tut.fi

Tampereen teknillinen korkeakoulu, Digitaalisen median instituutti, Hypermedialaboratorio

PL 692, 33101 TAMPERE

Tässä artikkelissa tarkastellaan Tietoverkkoasiantuntijakoulutusta etäopetuksena -pilottiprojektia, joka on yksi ETÄKAMUn yrityskoulutuspiloteista. Pilottiprojektin tavoitteena oli kehittää World Wide Web -pohjainen tietoverkkotietoja ja -taitoja mittaava tasotestilomake ja suunnitella "Johdatus verkotettuun multimediaan" -oppimisympäristö. Tasotestilomakkeen tehtävänä oli sekä kerätä uusien opiskelijoiden yhteystiedot että tutkia jokaisen uuden opiskelijan alkutiedot tietoverkoista. Pilottiprojektissa tutkittiin World Wide Webin erityispiirteitä tiedonsiirrossa sekä lakien asettamia rajoituksia tietoverkoissa tapahtuvalle tiedon keräämiselle, säilyttämiselle ja yhdistämiselle. Tutkimuksen kohteena oli myös lomakkeen täyttäjien suhtautuminen tietoverkon välityksellä tapahtuvaan tiedonkeruuseen. Lomakkeen koetäyttö osoitti, että tasotesti oli ideana onnistunut. Tasotestin käyttämisestä olivat kiinnostuneita koulutusta suunnittelevien henkilöiden lisäksi myös siihen vastanneet opiskelijat.

Oppimisympäristöjä toteutettiin lopulta kaksi; toinen aikuisopiskelijoiden etäopiskeluympäristöksi ja toinen itsenäiseen opiskeluun ja ryhmätyöskentelyyn lukion oppitunneilla. Aikuisopiskelijoiden oppimisympäristöön liittyviä tutkimusongelmia olivat aikuisopiskelijoiden odotukset oppimisympäristölle sekä reaaliaikaisen palautteen merkitys itsenäisessä opiskelussa. Lukiolaisten oppimisympäristöön liittyvät tutkimusongelmat koskivat lukioikäisten odotuksia itsenäisen ja ryhmätyöskentelyn mahdollistavalle oppimisympäristölle. Pilottiprojektissa vertailtiin myös opettajan työmäärän ja roolin muutosta perinteisen ja tietokoneavusteisen opetusmenetelmän välillä. Oppimisympäristöjen koekäytöistä saatiin hyvin myönteistä palautetta. Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että vaihtoehtoisia opiskelumenetelmiä tarvitaan.

Oppimisen ohjaus tietoverkkoja hyödyntävässä etäopetuksessa

Riikka Pajunen

Riikka.Pajunen@uta.fi

Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus

PL 607, 33101 TAMPERE

Tässä artikkelissa kuvataan aikuisen oppimisen ohjausprosessia sekä selvitetään, miten Kasvatus-pilotin pilotointikohteena ollut, Kaakonseudun oppimiskeskuksessa järjestetty Aikuinen Oppijana -kurssi toteutettiin ja millaisia tuloksia sen arvioinnista saatiin liittyen aikuisten oppimisvalmiuksien kehittämiseen ja tukemiseen tietoverkkoja hyödyntäen. Artikkelin teoreettisessa viitekehyksessä pureudutaan aikuisen oppimisen ohjaamiseen; tutorointiin etäopetuksessa. Aihetta käsitellään myös suhteessa tietoverkkoihin.

Oppimisympäristö Kaakonseudun oppimiskeskuksessa oli monimuotoinen; lähiopetuksen ja verkon kautta tapahtuvan ohjauksen ja tuen yhdistelmä. Varsinaisesti kurssilaiset osallistuivat kahdelle yrittäjyyden kehittämis -kurssille, joiden ohella heillä oli mahdollisuus osallistua Aikuinen Oppijana -kurssille. Lähiopetusjaksot käsittelivät seuraavia teemoja: aikuinen oppijana, tiimit ja oppiva organisaatio sekä tiedonhaku Internetistä. Ohjaus ja tukiprosessissa olivat käytössä Internetissä toimivat Verkko-Paja -ryhmätyöohjelmisto sekä Verkko-Tutor -materiaali. Tuloksista voidaan yhteenvedonomaisesti todeta, että kurssilaiset eivät puutteellisista yhteyksistä johtuen pystyneet kunnolla hyödyntämään tietoverkkoja tuki- ja ohjauskanavana. Ne oppijat, jotka pystyivät kanavaa käyttämään kokivat sen hyödyllisenä erityisesti oman oppimisen ohjauskanavana. Lähiopetusjaksot koettiin oppimistilanteina hyödyllisiksi, samoin video-opetus teknisistä puutteista huolimatta. Myös Aikuinen Oppijana -kurssin oppijat kokivat pääosin hyödyllisenä.

Viestinnän opiskelijat verkossa

Pentti Vertanen, Auli Posti

pentti.vertanen@helsinki.fi ,

Helsingin yliopiston Aikuiskoulutuskeskus, Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus

Saimaankatu 11, 15140 LAHTI

Tämä artikkeli käsittelee Helsingin yliopiston avoimen yliopiston Internet-pohjaisen viestinnän kurssin arviointia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen valmius opiskelijoilla oli ottaa vastaan uusia työvälineitä monimuoto-opiskelussa. Siinä selvitettiin opiskelijoiden mielipiteitä ja näkemyksiä siitä, mitä he etukäteen odottivat uudenlaiselta oppimisympäristöltä ja opiskelun kestäessä seurattiin vastaavasti, miten he kokivat odotustensa toteutuneen. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeilla, keskusteluryhmän mielipiteenvaihtoa seuraamalla ja opettajien haastatteluilla.

Uudella menetelmällä opiskelleet opiskelijat sekä opettajat ja tutorit kokivat kurssin onnistuneen pääosaltaan hyvin. Huomautukset ja toivomukset kohdistuivat lähinnä tekniikan toimivuuteen sekä opiskelijoiden keskeiseen yhteydenpitoon. Tutkimuksen mukaan opiskelijoiden lähtötaso ennen kurssia tulisi tarkastaa tietoteknisten taitojen suhteen ja mahdollisesti saattaa lisäkoulutuksella yhteneväksi. Myös tutoreiden ja opettajien tietotekniseen osaamiseen tulisi kiinnittää huomiota, jotta verkko-oppimisympäristön tarjoamia mahdollisuuksia pystyttäisiin hyödyntämään tehokkaasti. Keskustelufoorumit olisi hyvä sitoa tiukemmin opiskeltavaan asiaan ja opiskelijoiden tulisi olla tietoisia siitä, että keskusteluihin osallistuminen on olennainen osa oppimista.

Tekniikan kehitys kulkee niin nopeasti, että tutkimuksen tekoaikanakin alueella tapahtui merkittäviä kehitysaskelia. Jos tänä päivänä aloitettaisiin vastaava kokeilu, olisi siihen mahdollista ottaa huomattavasti nyt käytettyjä monipuolisempia yhteydenpitovälineitä. Kun tunnetaan vuorovaikutuksen suuri merkitys etäopiskelulle, voidaan tulevaisuudelta odottaa mahdollisuuksia, jotka auttavat opiskelijaa yhä paremmin suoriutumaan tehtävistään.

Kielten opiskelu multimediaohjelmiston avulla

Riikka Pajunen, Peik Niemi

Riikka.Pajunen@uta.fi , Peik.Niemi@titu.jyu.fi

Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus,

Jyväskylän yliopisto, Tietotekniikan tutkimusinstituutti

Tässä artikkelissa kuvataan Kieli-pilotin tavoitteita, tutkimuskohteita ja tuloksia. Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen (TYT) Kieli-pilotissa, joka on osa ETÄKAMU-tavoitetutkimushanketta, testattiin Promentor Solutions Oy:n kehittämää multimedia-avusteista kieltenopetusohjelmaa kolmessa eri pilottiprojektissa. Tutkimuksessa oli myös mukana Jyväskylän yliopiston Tietotekniikan tutkimusinstituutti (TITU).

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojautuu oppimisen seitsemään ominaisuuteen, jotka on tuotu esille tämän julkaisun luvussa I (Ruokamo & Pohjolainen). Lisäksi viitekehyksessä käsitellään aikuisen oppimista, itseohjautuvuutta ja itseopiskelua, multimediaa sekä kielten opiskelua. Pilotissa toteutetut testausjaksot koostuivat erityyppisistä englannin kielen kursseista Soneran henkilöstölle, Kaakonseudun oppimiskeskuksen kurssilaisille ja Kotkan opiston kurssilaisille. Multimediaohjelmistoa testattiin sekä pedagogisesti että teknisesti. Tulokset käsitellään seitsemän oppimisen ominaisuuden valossa. Tuloksista käy ilmi, että oppijat kokivat ohjelmiston mukautuvan suhteellisen hyvin käyttäjän tarpeisiin ja kiinnostuksen kohteisiin. Tehtävät olivat riittävän haasteellisia ja tältä osin tukivat oppijoiden aktiivisuutta. Lisäksi oppijat pystyivät jonkin verran asettamaan omia tavoitteitaan, tosin henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatiminen ei ollut mahdollista. Yhteistoiminnallisuus ei näissä pilottikursseissa näytellyt kovin suurta roolia, koska kurssit painottuivat itsenäiseen opiskeluun. Intentionaalisuuden tärkeänä elementtinä on oppimistehtävien merkitsevyys. Lähes jokainen oppijoista oli löytänyt kursseista itselleen merkityksellisiä ja tärkeitä osa-alueita. Ohjelmiston tuki kontekstuaalisuudelle todentui erilaisten arkielämän teemojen kautta. Siirtovaikutuksen merkityksellisyyden oppijat kokivat hyvin eri tavoin, johtuen heidän erityyppisistä taustoistaan ja elämäntilanteistaan. Reflektiivisyyden näkökulmasta oppijat pystyivät testaamaan omaa osaamistaan, toisaalta puutteena oli palautteen saaminen muilta oppijoilta. Teknisesti ohjelmisto koettiin kokonaisuutena selkeänä ja helposti käytettävänä. Käytettävyyteen vaikuttivat mm. graafinen käyttöliittymä, näytön selkeys, työkalujen helppokäyttöisyys sekä selkeä opastus.

Ympäristöverkko - ympäristökasvatusta avoimessa oppimisympäristössä

Katja Piiksi, Jukka Muhonen

katja.piiksi@cc.tut.fi , jukka.muhonen@cc.tut.fi

Tampereen teknillinen korkeakoulu, Digitaalisen Median Instituutti, Hypermedialaboratorio

PL 692, 33101 TAMPERE

Tässä artikkelissa kuvataan ETÄKAMUun kuuluvan Koulun uudet oppimateriaalit (KUOMA) -pilotin ympäristökasvatuksen pilottiprojektia, jossa tuotettiin perusasteen ympäristökasvatuksen tueksi WWW-pohjainen oppimisympäristö ja testattiin tätä Ympäristöverkoksi nimettyä ympäristöä Tampereen ja Ylöjärven koululaitoksissa. Pilottiprojektin puitteissa tehtiin tutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää, tukeeko oppimisympäristö oppijakeskeisen oppimisen seitsemää ominaisuutta. Samalla haluttiin selvittää, mitä odotuksia opettajilla ja oppijoilla on opiskelusta Ympäristöverkossa ja toteutuvatko nämä odotukset. Lisäksi tutkittiin, millä tavalla oppijat kokevat rakennetun oppijakeskeisen oppimisympäristön verrattuna "perinteiseen" luokkamuotoiseen opetukseen ja muuttuvatko nämä kokemukset kokeilun aikana. Opettajien kohdalla tutkittiin myös sitä, miten he näkevät oman roolinsa ja oppijoiden roolin rakennetussa oppijakeskeisessä oppimisympäristössä ja muuttuvatko nämä näkemykset kokeilun aikana. Tutkimuksen aineisto kerättiin alku- ja loppukyselylomakkeella sekä osallistuvan havainnoinnin menetelmällä.

Ympäristöverkko tuki osittain oppijakeskeisen oppimisen ominaisuuksia. Kokeilussa saavutettujen tulosten mukaan se tuki parhaiten konstruktiivisuutta ja yhteistoiminnallisuutta. Oppilaat odottivat Ympäristöverkossa opiskelultaan joko uutta tietoa luonnosta tai vastapainoa ja poikkeavuutta "perinteiseen" luokkamuotoiseen opetukseen. Kokeilun jälkeen oppilaat kokivat, että heidän odotuksensa olivat toteutuneet. Oppilaiden mielestä Ympäristöverkossa työskentely teki ympäristöasioiden opiskelun vaihtelevammaksi ja mielenkiintoisemmaksi kuin "perinteinen" luokkaopetus, mutta oppilaat kokivat työskentelyn Ympäristöverkossa jossakin määrin työläämmäksi kuin "perinteisessä" luokkaopetuksessa. Oppilaat olivat tarvinneet apua Ympäristöverkossa työskennellessään odottamaansa vähemmän. Opettajat odottivat kokeilulta vaihtelevuutta ja innostavuutta sekä omien tietoteknisten valmiuksien parantumista. Opettajat kokivat näiden odotusten toteutuneen kohtalaisesti. Oppilaiden roolin opettajat näkivät olevan aktiivisen ja itsenäisen oppijan, vaikka joutuivat omassa roolissaan toimimaan myös " patistajana ja hiillostajana ". Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että opettajat tarvitsisivat tietotekniikan perustaitojen ja oppimisympäristön teknisen käytön koulutusta sekä myös näiden pohjalta rakentuvaa pedagogista koulutusta oppimisympäristön integroimiseksi oppimisen ohjauksen yhteyteen.

Venäjää verkossa

Mari Hämäläinen, Jukka Muhonen

mari.hamalainen@cc.tut.fi, jukka.muhonen@cc.tut.fi

Tampereen teknillinen korkeakoulu, Digitaalisen median instituutti, Hypermedialaboratorio

PL 692, 33101 TAMPERE

Tässä artikkelissa kuvataan ETÄKAMUun kuuluvan KUOMA-pilotin Venäjää verkossa -pilottiprojektia, jossa tuotettiin venäjän alkeisopetuksen tueksi WWW-perustainen Venäjää verkossa -oppimisympäristö <URL:http://matwww.ee.tut.fi/venaja> ja kokeiltiin tätä Tampereen kaupungin ja Ylöjärven kunnan oppilaitoksissa. Opetuskokeiluihin osallistui viisi opettajaa ja 36 oppilasta.

Venäjää verkossa -pilottiprojektin tarkoituksena oli kehittää ja kokeilla tietotekniikkaa ja Internetiä hyödyntävää venäjän oppimateriaalia. Tavoitteiden tuloksena syntyi erityisesti peruskoulu- ja lukioikäisille tarkoitettu Venäjää verkossa -oppimisympäristö, joka sisältää sekä valmista venäjän alkeisoppimateriaalia että työkaluja oppilaiden, opettajien ja asiantuntijoiden väliseen kommunikointiin ja materiaalin tuottamiseen. Oppimisympäristöä rakennettiin oppijakeskeisen oppimiskäsityksen keskeisten periaatteiden ja vieraan kielen opetuksen uusimpien painotusten pohjalta. Oppimisympäristön toimivuutta arvioitiin osallistuvan havainnoinnin sekä oppilaiden ja opettajien täyttämien alku- ja loppukyselylomakkeiden perusteella. Lomakkeilla pyrittiin selvittämään, tukeeko Venäjää verkossa -ympäristö oppijakeskeisen oppimisen seitsemää ominaisuutta, millaiseksi opettajat ja oppilaat kokivat Venäjää verkossa -ympäristössä opiskelun verrattuna "perinteiseen" luokkaopetukseen, millaiseksi opettajat kokivat oman roolinsa ja oppilaiden roolin kokeilun aikana, millaisia odotuksia ja toivomuksia oppilailla ja opettajilla oli Venäjää verkossa -ympäristön suhteen sekä miten tyytyväisiä opettajat ja oppilaat olivat Venäjää verkossa -ympäristöön.

Opetuskokeiluista saatujen tulosten perusteella oppimisympäristö todettiin niin oppilaiden kuin opettajienkin taholta vaihtelua ja mielenkiintoa venäjän opetukseen tuovaksi välineeksi, ja oppilaat kokivat hyötyvänsä Venäjää verkossa -ympäristöstä oppimisen kannalta. Ympäristö tuki oppijakeskeisen oppimisen seitsemää ominaisuutta, mutta ympäristössä todettiin olevan myös kehitettävää. Venäjää verkossa -ympäristön käyttöönotto vaati runsaasti resursseja niin opettajalta, koululta kuin TTKK:n Hypermedialaboratorion tutkijoiltakin. Opettajat kokivat olevansa epävarmoja uuden opetusvälineen suhteen ja tarvitsivat paljon tutkijan tukea. Opetuskokeiluiden perusteella voidaankin todeta, että oppimisympäristön ottaminen mukaan opetussuunnitelmaan vaatii runsaasti ylläpidollisia resursseja kouluilta sekä opettajien pedagogista ja teknistä koulutusta.

Tilastomatematiikkaa verkossa -Pythagoras -oppimisympäristö

Heikki J. Mäenpää

Heikki.Maenpaa@cc.tut.fi

Tampereen teknillinen korkeakoulu, Digitaalisen Median Instituutti, Hypermedialaboratorio

PL 692, 33101 TAMPERE

ETÄKAMUn luonnontieteiden pilotissa kehitettiin matematiikan oppimisympäristöjä verkkoon. Yksi kehitetyistä ympäristöistä on Pythagoras, jossa yläasteiden ja lukioiden oppilaat voivat opiskella tilastomatematiikan perusteita. Se rakennettiin konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan ja uusinta Java-tekniikkaa hyödyntäen. Ympäristö koostuu matemaattisesta teoriasta, harjoitustehtävistä ja kyselytyökalusta ja on varustettu kommunikointivälineillä. Kyselytyökalun ja harjoitustehtävien toteutuksessa käytettiin Javan Remote Method Invocation -tekniikkaa. Näin voitiin järjestelmän toiminnot kätevästi jakaa palvelimen ja asiakkaan kesken. Ympäristöä kokeiltiin useissa kouluissa ja käyttäjiltä kerättiin palautetta kyselykaavakkeella. Oppilaat kokivat ympäristön mukavaksi ja mielenkiintoiseksi ja pitivät tarjottuja työvälineitä hyödyllisinä. Erityisesti oppilaat pitivät oman kyselytutkimuksen tekemisestä ja muiden kyselyihin vastaamisesta. Tekniset ongelmat selaimien ja Java-tekniikan kanssa sen sijaan haittasivat käyttöä. Kokeiluissa mukana olleet opettajat olivat tyytyväisiä ympäristön käyttökelpoisuuteen. Yleisesti he olivat sitä mieltä, että ympäristössä pystyi opiskelemaan konstruktivististen periaatteiden mukaan. Käyttöä vaikeutti kokeiluun varatun ajan niukkuus: aiheeseen ei ehditty keskittyä tarpeeksi syvällisesti. Ongelmat tekniikan kanssa vielä lisäsivät aikatauluongelmia. Kohdatuista teknisistä ongelmista huolimatta ympäristön toteuttajille jäi Javasta verkkopalveluiden toteuttamisvälineenä erittäin myönteinen kuva.

WWW-oppimisympäristöjen tuotteistamisesta - Ympäristöverkko ja Venäjää verkossa

Tommi Sukuvaara

Tommi.Sukuvaara@cc.tut.fi

Tampereen teknillinen korkeakoulu, Digitaalisen median instituutti, Hypermedialaboratorio

PL 692, 33101 TAMPERE

WWW-oppimisympäristöihin liittyy lukuisia tuotteita, jotka kaikki vaativat oman tuotteistuksensa. Käytölle täysin välttämättömiä tuotteita ovat: oppimisympäristöohjelmisto ja sen ylläpito sekä sisältö, jonka tuotannon ja päivityksen täytyy myös olla kunnossa. Tärkeitä, muttei täysin välttämättömiä WWW-oppimisympäristötuotteita ovat: opettajan ja toisten oppijoiden antama ohjaus oppijoille ja oppimisympäristön tekninen tuki sekä oppimisympäristön käyttöön liittyvä pedagoginen opastus. WWW-oppimisympäristön käyttöä tukevia tuotteita ovat: asiantuntijan antama tuki oppijalle, opiskelun ohjauksen aihesisältökohtainen tuki (opettajalle), sisällön tuottamiseen suunniteltu mahdollinen erillinen ohjelmisto, tämän ohjelmiston muodostaman sisällöntuottamisympäristön ylläpito ja tekninen tuki sekä sisällön tuottamisen WWW-viestinnällinen tuki. Kullekin tuotteella tarvitaan tuottaja ja maksukykyinen sekä -haluinen ostaja. Tuotteiden tarvitsija- ja tuottajarooleihin kuuluvat: oppija, opettaja, oppiaiheen asiantuntija, sisällöntuottaja, oppimisympäristön kehittäjä ja ylläpitäjä sekä sisällöntuottamisympäristön kehittäjä ja ylläpitäjä.

Etäopetus multimediaverkoissa -hankkeen Koulun uudet oppimateriaalit -pilotissa kehitetyt ja peruskoulun yläasteilla sekä lukioissa kokeillut ympäristökasvatuksen ja venäjän WWW-oppimisympäristöt (Ympäristöverkko ja Venäjää verkossa) ovat varsin laajoja ja käyttävät hyödyksi tuoreita teknisiä mahdollisuuksia. Ympäristöjen pedagogisesti tehokas käyttö vaatii nopeita tietoliikenneyhteyksiä, tehokkaita tietokoneita ja opettajan osaamista. Mikäli ympäristöjen käyttöä halutaan laajentaa pilotin lukiossa ja yläasteilla tehtyjä opetuskokeiluja laajemmalle, on oppimisympäristöjä kehitettävä. Ympäristöverkon sisällön kehitys on järjestettävä aiheen asiantuntijoita käyttäen. Ympäristöjen tunnettuutta on lisättävä erityisesti mahdollisten käyttäjien ja käytöstä päättävien opetusviranomaisten keskuudessa. Ympäristöjen koulukäyttöä tukemaan on tehtävä opettajan oppaat. Opettajia on koulutettava tietokoneen ja WWW-oppimisympäristöjen käytössä.

A2-kielen monipistevideoneuvotteluopetusta lähiverkossa

Mika Korpi

Mika.Korpi@titu.jyu.fi

Jyväskylän yliopisto, Tietotekniikan tutkimusinstituutti

PL 35 (JKK), 40351 JYVÄSKYLÄ

Opetuksen järjestämiseksi tarvittavien tarpeeksi suurten ryhmien kokoaminen yhdelle koululle on hankalaa. Videoneuvottelu mahdollistaa sen, että opettaja voi opettaa samanaikaisesti useammissa eri paikoissa olevia ryhmiä. Näin koulujen on mahdollista tarjota monipuolisempaa opetusta kohtuullisin kustannuksin. Tässä artikkelissa tarkastellaan monipistevideoneuvottelun soveltuvuutta ala-asteelle ja erityisesti toisen vieraan kielen (A2-ranska) opetukseen. Kokeilu on yksi ETÄKAMUn kielipilotin pilottiprojekteista. Kokeilua arvioitiin osallistuvalla havainnoinnilla, oppilaille suunnatulla kyselylomakkeella sekä opettajan ja oppilaiden haastatteluilla.

Videoneuvotteluopetus käynnistyi Jyväskylässä kolmella ala-asteella syksyllä 1997. Opetus tapahtui kaupungin koulut yhdistävää tehokasta lähiverkkoa hyödyntäen siten että opettaja oli yhdellä koululla vuoroviikoin, kahden muun ryhmän ollessa videoneuvotteluyhteyden päässä. Opettajan ollessa fyysisesti paikalla eri kouluilla kaikki ryhmät saivat, varsinkin ääntämisen kannalta tärkeää, kontaktiopetusta kaksi tuntia kolmessa viikossa. Materiaalina käytettiin perinteistä WSOY:n kirjamateriaalia, sekä joitain opettajan itse tekemiä. Kokeilun aikana ilmeni ongelmia äänen kuuluvuuden kanssa joka ratkaistiin ottamalla käyttöön epäherkät käsimikrofonit. Varsinaiseen opetukseen ja sen järjestelyyn liittyviä ongelmia olivat esimerkiksi erilaisten tehtävien tarkistamiseen mennyt aika ja liika opettajajohtoisuus suhteessa oppilaiden omaan työskentelyyn. Nämä ongelmat johtuivat pitkälti tottumattomuudesta videoneuvotteluopetukseen ja niihin esitetään muutamia ratkaisuja, esimerkiksi tuntien eriyttäminen niin että etäryhmät tekevät enemmän itsenäisesti ja opettaja vastaavasti keskittyy lähiryhmän kanssa esimerkiksi ääntämisen harjoitteluun. Kokeilu osoitti sen, että varsinkin opettajat ovat suuren haasteen edessä etäopetukseen ryhtyessään, mutta videoneuvotteluopetus on kuitenkin varteenotettava mahdollisuus järjestettäessä opetusta johon ei muuten olisi koululla mahdollisuuksia.

Laps' suomen - äidinkielen opetusta ulkosuomalaisille lapsille

Pertti Siekkinen, Peik Niemi

Jyväskylän yliopisto, Tietotekniikan tutkimusinstituutti

PL 35 (JKK), 40351 JYVÄSKYLÄ

Ulkosuomalaisten perheiden lapsille määrätietoinen äidinkielen kehittäminen on tärkeää. Äidinkieli on ajattelumme työkalu ja tärkeä väline vieraan kielen opiskelussa. Tietotekniikka tarjoaa viestinnällisesti uusia mahdollisuuksia opetuksen järjestämiseen verrattuna esimerkiksi perinteiseen itse- ja kirjeopiskeluun. Tässä pilotissa keskityttiin pääsääntöisesti videoneuvottelun hyväksikäyttöön ja sen toimivuuden arviointiin. Pilotti lähestyi opetustilannetta laaja-alaisesti tarkastellen pedagogiikkaa, tekniikan toimivuutta, viestintää ja koko organisaation toimivuutta. Ennen opetuskokeilua tapahtuneet vaiheet on kuvattu aikajärjestyksessä pohjautuen tutkijan tekemiin muistiinpanoihin. Pilotin toimintaa arvioitiin osallistuvalla havainnoinnilla sekä eri osapuolille suunnatulla kyselylomakkeella. Lisäksi opettajat haastateltiin.

Etäopetuksen järjestäminen vaatii erilaisia toimintatapoja opettajalta, oppijalta ja opetusta järjestävältä organisaatiolta perinteiseen opetukseen verrattuna. Tulosten perusteella voidaan todeta, että tekniikan rajoituksista huolimatta videoneuvottelu antoi lisäarvoa opetustilanteeseen. Videoneuvottelu vaatii tuekseen esimerkiksi virtuaalisen oppimisympäristön. Myös teknisten tukipalveluiden järjestäminen opettajalle ja oppijalle on tärkeää. Jatkossa on paneuduttava syvällisemmin etäopetuksen pedagogiikkaan ja erityisesti organisatoorisiin, teknologisiin ja taloudellisiin tekijöihin jotta pilotoidusta toiminnasta voisi muodostua pysyvä itsensä kannattava etäopetuspalvelu.

Multi- ja hypermedia historian ja yhteiskuntaopin opiskelussa

Peik Niemi, Timo Ovaskainen, Visa Törmälä, Riitta Saranen

riitta.saranen@titu.jyu.fi

Jyväskylän yliopisto, Tietotekniikan tutkimusinstituutti

PL 35, 40351 JYVÄSKYLÄ

ETÄKAMUn Historian ja yhteiskuntaopin pilotissa tutkimuksen tavoitteena oli käytetyn sähköisen materiaalin tekninen ja pedagoginen arviointi kouluympäristössä ja sen kehittäminen vastaamaan mahdollisimman hyvin oppimistavoitteita. Pilotissa käytettiin multimediaa ja Internetiä painetun materiaalin lisäksi. WWW:tä ja multimediaa käytettiin pilotissa projektitöiden tuottamiseen tiedonhaun lisäksi. Tutkimuksen kohderyhmänä oli ala- ja yläasteen luokkien oppilaita ja opettajia Jyväskylästä ja Laukaasta. Oppijat vastasivat lomakekyselyyn, ja opettajille tehtiin puolistrukturoitu haastattelu. Tulosten perusteella pilotissa käytetyt teknologiset apuvälineet antoivat uusia näkökulmia opiskeluun. Oppijat suhtautuivat toteutettuun oppimisympäristöön myönteisesti, ja opettajat kokivat pilotin kaltaisen projektityöskentelyn haastavaksi niin omista kuin oppilaidenkin näkökulmista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että erilaisia oppimisympäristöjä tulee kehittää ja selkeyttää. Oppijoille on tarjottava riittävästi tukea heidän hankkiessaan informaatiota, tuottaessaan projektitöitä ja kommunikoidessaan verkon välityksellä. Opettajat puolestaan tarvitsevat teknistä ja pedagogista tukea ohjatessaan oppijoita uusissa oppimisympäristöissä.


Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto Seuraava