Etäopetus Multimediaverkoissa (ETÄKAMU) -tavoitetutkimushanke
Multi- ja hypermedia historian ja yhteiskuntaopin opiskelussa
Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto SeuraavaTEKES

2.19.6 Historian pilottiprojektin tulokset

Tulokset on esitetty yhdeksän oppimista käsittelevän näkökulman kannalta. Tulokset pohjautuvat pitkälti opettajien haastatteluihin, mutta niitä on tarkennettu tarvittaessa oppilaskyselyn tuloksilla. Ala-asteella oppimisympäristö poikkesi yläasteesta sen verran, että tuloksissa ala-astetta koskevat opettajien mielipiteet on aina erikseen mainittu. Muutoin puhutaan yläasteen opettajista.

Oppimistilanteen konstruktiivisuus

Konstruktivistisesta näkökulmasta katsottuna tulokset vaihtelivat varsin paljon. Pilottiprojektin opetussisällöt olivat osalle ryhmistä uusia, joten liittämistä aikaisemmin opittuun ei juurikaan tapahtunut. Yhden opettajan mukaan tämä johtui siitä että, taustojen selvittämiseen ei ollut riittävästi aikaa. Ryhmät, joille sisällöissä oli jotakin tuttua, kokivat kuitenkin käytetyn työmuodon selvästi tiedon rakentumista tukevaksi.

Oppilaiden rooli korostui joka suhteessa, sillä he saivat päättää projektinsa aiheesta melko vapaasti. Joissakin tapauksissa aihetta oli rajattu, mutta vaihtoehtoja oli kaikilla ainakin esittämistavan suhteen. Projektityöt tehtiin pääosin ryhmätöinä. Oppilailla oli myös varsin vapaat kädet tiedonhankinnassa ja tuotoksen tekemisessä. Opettajan rooli oli kaikissa pilottiryhmissä ohjaava ja perinteiseen opiskeluun verrattuna enemmän taka-alalle jäävä. Kirjallinen materiaali, CD-ROM ja yläastelaisten käyttämä WWW-materiaali sopivat itsenäiseen tiedon hankintaan hyvin ja tukivat oppilaiden omatoimisuutta. Tätä tukee myös oppilaskysely (»Liite 1., kohta 1), jonka mukaan 50 % oppilaista oli täysin samaa mieltä siitä, että he pystyivät hankkimaan itsenäisesti uutta tietoa WWW:stä (Md = 4,5). Toisaalta yläastelaisten mielipiteet vaihtelivat varsin paljon siitä (»Liite 1., kohta 2), vaikuttiko CD-ROMin käyttö myönteisesti heidän työskentelyynsä (Md = 3).

Pilottiprojekti tarjosi myös hyvät mahdollisuudet rakentaa tehtäviä oppilaiden omista näkökulmista. Partner Tools -multimediageneraattori antoi yläasteen oppilaille mahdollisuuden tuottaa itse multimediamateriaalia. Sovelluksen avulla tekstiin voitiin liittää kätevästi myös kuvallista materiaalia. Oppilaat eivät kuitenkaan vielä osanneet täysin hyödyntää multimedian tarjoamaa lisäarvoa. Esimerkiksi yhdessä yläasteen ryhmässä tekstiä kerättiin aivan liian paljon suhteessa projektityön laajuuteen. 30 % vastanneista oppilaista oli melkein samaa mieltä siitä, että he pystyivät tekemään Partner Toolsin avulla paremman projektityön kuin yleensä (»Liite 1., kohta 3).

Ryhmien ja yksittäisten oppilaiden tietotekniikan käyttötaidot vaihtelivat suuresti. Osalla oppilaista oli erinomaiset taidot ja osalle tietokonepohjainen työskentely oli aivan uutta. Tästäkin huolimatta enemmistö pilottiin osallistuvista oppilaista lähti erittäin innostuneesti projektiin mukaan. Yhdessä ryhmässä oppilaat olivat jopa tehneet oma-aloitteisesti jäsentelyä jaksoa varten ennen kuin se oli edes alkanut.

Oppilaiden aktiivisuus ja asettamiinsa tavoitteisiin pyrkiminen

Yleisesti ottaen oppilaat olivat aktiivisia, päävastuu tekemisestä oli oppilailla ja tämä toimi hyvin. Ainakin kahden opettajan mukaan pilotissa oli mahdollisuus toteuttaa oppijoita aktivoivia oppimistehtäviä. Yksi opettajista arvioi Partner Toolsin olevan hyvä väline koota tietoa, koska oppilaat saivat itse muotoilla tuotoksensa ja työn tuloksen näki heti.

Jakso tarjosi oppilaille myös mahdollisuuden omien tavoitteiden asettamiseen. Joskus oppilaat asettivat itselleen liian korkeita tavoitteita. Oppilaiden odotukset lopputuloksesta olivat liian korkeita, jolloin tavoitteeseen ei asetetussa aikataulussa päästy. Kaikki vastanneet opettajat olivat sitä mieltä, että tavoitteita asetettiin itsenäisesti. 39 % oppilaista oli melkein samaa mieltä ja 33 % täysin samaa mieltä siitä (»Liite 1., kohta 4), että he pystyivät vaikuttamaan projektin toteutukseen riittävästi (Md = 4). Kaikkien ryhmien päätavoite oli saada oma työ valmiiksi, mutta ryhmien sisällä muodostettiin erilaisia osatavoitteita aktiivisuudesta riippuen.

Pilottiprojektin tavoitteisiin ja sisältöihin vaikutettiin myös arviointikeskusteluilla, joita yksi haastatelluista opettajista järjesti. Jos ryhmä ajautui työskentelyssään umpikujaan, aiheesta keskusteltiin ja projektin etenemissuuntaa muutettiin mielekkäämmäksi. Näkemykset palautteen antamisesta tällaisessa oppimisympäristössä vaihtelivat. Kaksi opettajaa valitti ajan puutetta, kun taas kahden opettajan mielestä palautteen antaminen oli helppoa. Helppoutta lisäsi se, että työt olivat koko ajan näkyvillä koneella.

Yhden opettajan mukaan teknologian käyttö pilottiprojektissa oli mielenkiintoinen haaste oppilaille. Opettajilla oli siksi mahdollisuus laatia haastavia ja aktivoivia oppimistehtäviä. Tähän vaikutti opettajien mielestä muun muassa se, että oppilaat joutuivat rajaamaan oman aiheensa laajasta kokonaisuudesta. Aineisto WWW:ssä oli usein myös englanninkielistä. Yksi opettajista piti Partner Toolsia välineenä, jonka avulla oppilaat voivat prosessoida ja seurata edistymistään koko työskentelyn ajan. Toisaalta oppilaista 35 % ei osannut sanoa (Md = 3), pystyivätkö he seuraamaan projektin edistymistä paremmin kuin yleensä (»Liite 1., kohta 5).

Kaikki opettajat olivat sitä mieltä, että aktiivisuuden tukeminen onnistuu parhaiten tällaisessa oppimisympäristössä, kun opettajalla on ohjaava rooli. Tässä tapauksessa tukeminen oli lähinnä johdattelua eri tietolähteille ja kannustusta omien ideoiden kehittelyyn. Yksi opettaja kuvasikin projektia opettajan näkökulmasta aktiivisuuden ja passiivisuuden opettelemiseksi.

Oppilaat sitoutuivat oppimisprosessiin kiitettävästi. Pilottiprojekti koettiin motivoivana ja mm. se, että tavoitteet asetettiin itse, edesauttoi sitoutumista. CD-ROMin käyttö oli yhden opettajan mukaan ala-astelaisten mielestä erittäin mielekästä ja se sitoutti oppilaita opiskeluun.

Yhteistoiminnallisuus teknologiapainotteisessa työskentelyssä

Opettajat totesivat yhteistyön toimineen useimmissa tilanteissa. Oppilaat auttoivat toisiaan ongelmatilanteissa. Eroja yhteistyössä esiintyi luonnollisesti mm. persoonallisuuskysymysten vuoksi. Sitoutuminen yhteistyöhön vaihteli ryhmäkohtaisesti, ja osassa ryhmistä oli vastuusta vetäytyviä oppilaita. Yksi opettaja selitti passivoitumista sillä, että tietokoneella voi olla yksi henkilö kerrallaan, jolloin muut ryhmän jäsenet helposti passivoituvat. Toisen opettajan mielestä oppijoiden sitoutumista paransi multimediageneraattorin käyttö projektin raportoinnissa.

Vaikka kyseessä olikin uusi oppimisympäristö, niin opettajien mukaan yhteistyö ilmeni selvimmin perinteisissä ryhmäkeskusteluissa. Keskustelua syntyi etenkin työnjaon luonteesta. Kun osa oppilaista muokkasi materiaalia Partner Toolsin avulla, niin osa etsi tietoa. Projektin edistymisen kannalta oli ratkaisevaa, että oppilaat jakoivat vastuuta. 41 % oppilaista oli melkein samaa mieltä siitä (Md = 4), että ryhmän jäsenillä oli erilaisia rooleja eivätkä kaikki tehneet yhtä aikaa samoja asioita (»Liite 1., kohta 6).

Yläasteella oli havaittavissa selvää roolien profiloitumista. Esimerkiksi ATK:n ja englannin osaajat auttoivat myös muita ryhmiä. Oppilaista 30 % oli melkein samaa mieltä siitä, että he pystyivät hyödyntämään oppimisessaan myös toisten ryhmien oppilaiden osaamista (»Liite 1., kohta 7).

Koulujen välillä yhteistoiminnallisuutta ei ollut. Sen sijaan eräs opettajista mainitsi, että oppilaat kokivat muut koulut tavallaan kilpailijoina, joille ei haluttu antaa löydettyä tietoa. Paras vuorovaikutuskanava näiden ennakkoasenteiden purkamiseksi opettajan mielestä olisi ollut fyysinen tapaaminen, mutta sähköpostiyhteyskin olisi auttanut asiaa. Hänen mielestään kyseisen sukupolven tulisi pystyä toimimaan yhteistyössä myös teknologian välityksellä.

Oppimisympäristö tarjosi myös mahdollisuuden palautteen antamiseen. Palautetta annettiin monella eri tavalla. Kahdessa ryhmässä palautteenanto oli vapaamuotoisempaa, ja se toimi erittäin hyvin ainakin projektiryhmien sisällä. Tärkeä huomio oli se, että ryhmät, joiden sisällä yhteistyö toimi, antoivat myös palautetta tehokkaammin toisilleen. Tulosten perusteella 48 % oppilaista oli melkein samaa mieltä siitä, että he saivat palautetta muilta ryhmän jäseniltä (»Liite 1., kohta 8).

Oppilaiden omien oppimistavoitteiden asettaminen

Kolme opettajaa sanoi oppimistehtävien olleen sellaisia, että oppijat pystyivät ohjaamaan oppimistaan tavoitteidensa mukaisesti. Oppilaat pystyivät suuntaamaan aihetta haluamaansa suuntaan ja näin vaikuttivat tuotoksensa muodostumiseen. Useat oppilaat muuttivat alkuperäistä projektisuunnitelmansa korostamalla vahvuuksiaan tai painottamalla omasta näkökulmasta mielenkiintoista aihetta. Huomion arvoista on myös se, että oppilaiden mielestä 68 % oli täysin tai melkein tyytyväisiä projektin lopputulokseen (»Liite 1., kohta 9).

Kahden opettajan mielestä oman oppimisen ohjaamiseen jäi toivomisen varaa. Toisen opettajan mukaan tämä johtui siitä, että liikkeelle lähdettiin valmiiksi annetuista vaihtoehdoista. Esitystavassa oppilaat ohjasivat tuotoksiaan omien näkemystensä mukaisiksi. Toinen ala-asteen opettajista oli taas sitä mieltä, että materiaali CD-ROMilla oli liian pirstaleista ja vaikeaa jäsennettäväksi. Omien tavoitteiden asettaminen oli tämän vuoksi vaikeaa.

Opittavan aiheen kytkentä reaalimaailmaan

Opettajien käsitykset vaihtelivat jonkin verran. Yksi opettaja oli sitä mieltä, että arkielämä on aika kaukana imperialismista. Toinen opettaja puolestaan näki yhtymäkohtia ajankohtaisten asioiden kanssa. Esimerkkinä hän mainitsi Hong Kongin kysymyksen. Oppilaista 47 % oli eri mieltä siitä, että ryhmässä käsiteltiin asioita, joita voi kohdata myös koulun ulkopuolella (»Liite 1., kohta 10). Oppilaat eivät myöskään olleet juurikaan samaa mieltä siitä(Md = 2), että projektien aiheita voisi hyödyntää käytännössä (»Liite 1., kohta 11). Ala-asteen opettajista toinen sanoi, että CD-ROMissa kiinnosti muukin kuin oma aihe. Toista maailmansotaa käsittelevät videopätkät olivat suuren mielenkiinnon kohteena. Opettajalla oli kuitenkin se käsitys, että oppilaat katselivat niitä kuin elokuvaa. Hän uskoi kuitenkin, että joitakin tapahtumia osattiin sijoittaa myös todelliseen elämään. Varsinaista simulointia ei tässä tapauksessa käytetty. Yhdessä yläasteen pilottiryhmässä sen sijaan mentiin varsin syvälle simuloinnin avulla. Kaikki käsiteltävät siirtomaat olivat simulaatioesimerkkejä, ja niitä peilattiin yleiseen imperialismiteoriaan. Maiden historiaa tutkittiin ennen siirtomaakauden alkua ja mietittiin, miten imperialismi näkyy niissä nykyään. Kaksi yläasteen opettajaa oli siis sitä mieltä, että oppimistehtävät voitiin rakentaa todellisten ongelmien kautta.

Opittavan asian siirtovaikutus muihin tilanteisiin

Neljä opettajaa oli sitä mieltä, että tällainen oppimisympäristö auttaa oppijoita hyödyntämään kokemuksiaan ainakin prosessin tasolla. Projektityöskentelyn luonne on suhteellisen helposti siirrettävissä muihinkin projekteihin. Yksi opettaja totesi oppilaiden käsittäneen, ettei projektin läpivieminen ole pelkkää tiedonhankintaa vaan siihen kuuluu muutakin. Toisessa ala-asteen ryhmässä CD-ROMin käyttö oli uutta, joten voisi olettaa, että perusteet sen käyttöön opittiin yleiselläkin tasolla. Yksi opettaja nosti esille tietokoneen ja Internetin käytön sekä tiedonhankinnan yleisten periaatteiden oppimisen. Oppilaskyselyn perusteella 72 % oppilaista oli täysin tai melkein sitä mieltä, että he pystyvät hyödyntämään Internetiä myös muussa opiskelussa (»Liite 1., kohta 12). Sama määrä oppilaista koki myös pystyvänsä tekemään Partner Toolsilla projektityön jostain muusta aiheesta. Toinen ala-asteen opettaja ei osannut sanoa, oliko käytetyllä materiaalilla enempää siirtovaikutusta kuin tavallisella materiaalilla. Hänen mukaansa se tulee ilmi vasta sitten, kun myöhemmin tulee esiin asioita, joissa on yhtymäkohtia.

Kahden opettajan mukaan oppimisympäristö tarjosi mahdollisuuden myös yleisten periaatteiden oppimiseen. Yhdessä kokeiluun osallistuneessa ryhmassä Teleste ja Helsinki Media kävivät vierailulla koulussa ja oppilasryhmä kävi puolestaan vierailulla Telestellä esittelemässä projektitöitä yrityksen järjestämässä tilaisuudessa. Opettajan mukaan tällainen toiminta lisäsi oppilaiden kommunikointikykyä vastaavissa tilanteissa. Toisessa pilottiryhmässä käsiteltiin yleisten periaatteiden kannalta valtakunnan laajentumispyrkimyksiä sekä syyn ja seurauksen suhteita.

Oman oppimisen arviointi

Oppilaat arvioivat omaa oppimistaan aktiivisesti kaikissa projekteissa. Vaikka kaikki eivät päässeet tavoitteeseensa, he pystyivät silti analysoimaan toimintaansa. Yksi ala-asteen opettaja oli sitä mieltä, että jakson materiaali ei sellaisenaan tarjonnut reflektoinnin mahdollisuutta. Kenenkään opettajan mielestä oppimisympäristö ei suoranaisesti tarjonnut välineitä, joiden avulla oppija pystyi itse selittämään ja kommentoimaan omaa oppimisprosessiaan.

Työvaiheisiin palattiin kesken projektin kahdessa pilottiprojektiryhmässä, mutta välivaiheita ei tallennettu. Näin tapahtui osaksi ainakin sen vuoksi, että Partner Tools tallettaa uuden version vanhan päälle, jolloin vaiheita ei pysty seuraamaan. Paperille tehtyä suunnittelua pystyi kyllä seuraamaan. Yhdessä ryhmässä versioita kyllä arvioitiin koko ajan ja pitkällekin viety versio saatettiin hylätä ja korvata uudella.

Oppimisympäristö tarjosi kahden opettajan mielestä oppilaille myös mahdollisuuden testata omaa osaamistaan. Kahdessa ryhmässä testattiin CD-ROMin ja Internetin käyttötaitojen karttumista. Toisessa ryhmässä testattiin myös tietojen kehittymistä ja opettelemalla löytyneen tiedon kriittistä arviointia. Lopputilanteesta kaksi opettajaa kertoi, että projektien lopuksi käytiin arviointikeskusteluja projektin etenemisestä. Toisessa ryhmässä oli tarkoitus koota WWW-sivu, josta olisi linkit jokaisen erilliseen tuotokseen.

Oppimisen tukemiseen liittyvät materiaalit ja välineet

Kaikissa pilottiryhmissä palautteenanto tapahtui suullisesti. Arvioinnissa luokan sisäinen ATK-taitojen koordinoiminen auttoi opettajia. Teknisten taitojen lisäksi oppilaat auttoivat toisiaan myös muissa asioissa kuten esimerkiksi tiedon etsimisessä. Yksi opettaja olisi kaivannut enemmän tietoa Partner Toolsista. Hän kyllä koki pystyvänsä ohjaamaan oppilaita, sillä hän harrastaa itse sähköistä mediaa ja on käynyt koulutuksessa yliopistolla. Hän mainitsi myös, että hän oppi oppilailta uusia asioita. Toinen ala-asteen opettajista oli sitä mieltä, että CD-ROMin mukana olevan materiaalin avulla ei pystynyt oppimisen riittävän tehokkaaseen tukemiseen. Toinen puolestaan sanoi, ettei jakso poikennut tavallisesta ryhmätyöstä muuten kuin tiedon hankinnan osalta. Oppilaista 37 % oli melkein samaa mieltä siitä (Md = 4), että opettajan antama ohjaus oli sellaista, että he pystyivät työskentelemään asettamiensa tavoitteiden mukaisesti (»Liite 1., kohta 13).

Oppimisympäristön mukautuminen oppijoiden tarpeisiin

Kolmen pilottiprojektin osalta oppimisympäristö mukautui oppijoiden tarpeisiin. Partner Tools antoi valinnan mahdollisuuksia ja muutenkin tuotoksista tuli erilaisia. Erilaisuus johtuu siitä, että oppilaat saivat yleensä edetä omien mielenkiinnonkohteidensa tai vahvuusalueidensa mukaan. Oppilaista 39 % oli melkein samaa mieltä siitä (Md = 4), että he pystyivät kertomaan mielipiteitään projektista ja esittämään muutosehdotuksia (»Liite 1., kohta 14). Ala-asteella muutamat oppilaat käyttivät tekstinkäsittelyä mm. kuvatekstien tekemiseen. Yksi opettaja olisi kaivannut enemmän mukautumista ajankäytön suhteen. Toinen opettaja puolestaan koki, että mukautumista ei tapahtunut, sillä aineisto oli hänen mielestään liian suppea.

Historian pilotin tulosten koonti

Tässä pilottiprojektissa käytetyt teknologiset apuvälineet ovat tuoneet selvästi uusia näkökulmia opiskeluun. Käytetyt multimediavälineet ja Internet ovat muuttaneet opiskelun luonnetta oppilaskeskeisempään suuntaan. Kokeilusta saatujen kokemusten perusteella työtapojen kehittämistä tarvitaan, mutta pilottiprojektista jäi kuitenkin selvästi myönteinen kuva.

Internet ja multimedia näyttivät sopivan koulutyön apuvälineiksi varsin hyvin. Tulosten perusteella CD-ROM-materiaali opetuksessa on monipuolisen esitystapansa vuoksi oppilaita motivoivaa. Kokeilussa oli selkeitä havaintoja siitä, että multimedia osaltaan innosti oppilaita osallistumaan historian kokeilujaksoon. Mielenkiintoa piti yllä uusien asioiden löytämisen riemu, ja ulkoasu sekä sisältö. "Yritä ja erehdy" -menetelmällä CD-ROMia oppi käyttämään varsin nopeasti. Itsenäisenä materiaalina historian CD-ROM nähtiin kuitenkin riittämättömänä. Sen sijaan se näytti antavan monille aivan riittävästi taustatietoa aiheista, jotka eivät ole opetuksen painopisteitä, tai auttoi kertaamaan ala-asteella opittua. Opettajien mielestä CD-ROM voisikin parhaiten toimia rinnakkaismateriaalina tehtäessä ryhmätyötä tai tietosanakirjan korvikkeena etsittäessä käsitteiden selityksiä tai henkilötietoja. CD-ROMin sisältö nähtiin varsin hajanaisena, mutta täytyy ottaa huomioon, että Helsinki Median tuottama väline ei ole suoranaisesti suunniteltu opetuskäyttöön.

Internet, tässä tapauksessa WWW, toimi myös opiskelun tukena. Se soveltui itsenäiseen tiedonhakuun hyvin. Ongelmana oli tiedon löydettävyys ja runsaudenpula. Lisäksi pääosa WWW-materiaalista oli englanninkielistä ja sen takia yläastelaisille aika vaativaa. Mutta jo pelkästään yleisten WWW:n tiedonhakuperiaatteiden oppimisen kannalta sen käyttö oli perusteltua, ja sillä on varmasti vaikutusta tulevien projektien tiedonhakua ajatellen. Yksi selkeä ongelma liittyy molempiin tietolähteisiin. Sekä CD-ROMissa, että varsinkin WWW:ssä oli paljon erilaisia houkutuksia, jotka eivät välttämättä liity opiskeltavaan asiaan. Tässä kokeilussa kävi myös niin, että oppilaat vei mukanaan jokin muu asia kuin alun perin oli tarkoitus. Tämä onkin tärkeä näkökohta, jonka hallitseminen tulee olemaan suuri haaste.

Yläastelaisten käyttämä Partner Tools tarjosi oppilaille mahdollisuuden omien multimediatuotosten tekemiseen. Välineen avulla oli hyvä kerätä tietoa yhteen paikkaan ja sen muokkaaminen kävi varsin kätevästi. Myös opettajien kannalta väline koettiin hyödylliseksi. Sen avulla projektin etenemisen seuraaminen oli helppoa. Koneelta näki heti, mitä on saatu aikaan, ja palautetta oli mahdollista antaa välittömästi. Partner Tools oli sekä oppilaille että opettajille uusi väline, joten on luonnollista, että sen kaikkia ominaisuuksia ei osattu hyödyntää täysipainoisesti. Tulokset olivat kuitenkin lupaavia, joten kokemusten karttuessa Partner Tools tai jokin vastaava väline on jatkossa projektiluonteisen koulutyöskentelyn toteuttamisen apuvälineenä erittäin varteenotettava vaihtoehto.

Kehittämiselle on tarvetta, mutta kokeilun oppimisympäristö soveltuu tulosten valossa perusajatukseltaan hyvin koulutyöskentelyyn. Tietotekniikka on haastava väline oppilaiden kannalta, ja projektityöskentelyn yleisten periaatteiden oppiminen teknologia-avusteisesti jo koulussa antaa hyvän pohjan oppilaiden tulevaisuutta ajatellen.


Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto Seuraava