Etäopetus Multimediaverkoissa (ETÄKAMU) -tavoitetutkimushanke
Laps suomen - äidinkielen opetusta ulkosuomalaisille lapsille
Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto Seuraava TEKES

2.18.6 Tulokset

Tulokset esitetään tutkimusongelmittain siten, että kukin tulosjakso jaetaan opettajan, perheen kokemuksiin sekä koontiin. Koonnissa käsitellään tutkijan havaintoja sekä eri toimijoiden näkemysten yhteneväisyyttä ja ristiriitoja. Mahdolliset poikkeukset tähän käsittelytapaan on esitetty kustakin ongelmasta erikseen. Opettajien haastattelut ja perheiden kyselyt suoritettiin, kun opetusta oli jatkunut puolitoista kuukautta. Tuloksia tulkittaessa on huomioitava, että oppilaat olivat opiskelleet videoneuvottelun avulla vain lyhyen ajan. Ensimmäisen puolentoista kuukauden aikana opetuksessa olivat mukana vain ryhmät 1 ja 2 (ks. luku 2.18.4 »Jakso 3, Opetus käynnistyy). Molemmilla ryhmillä oli oma opettaja.

Millä tavalla äidinkielen opetus on vaikuttanut tai vaikuttaa suomen kielen asemaan lapsen elämässä?

Perhe

Koska kokeilu vielä alkuvaiheessa, ei vanhemmilla ollut selkeää käsitystä etäopiskelun vaikutuksesta lastensa kielen käyttöön. Tunteja on ollut vasta niin vähän, että opetuksella ei tässä vaiheessa varmaankaan ole edes ollut merkittävää vaikutusta. Joka tapauksessa tällaisen opetuksen tarve on tiedostettu sekä vanhempien että lasten taholta.

Opettaja

Opettajilla ei vanhempien lailla ollut vielä käsitystä äidinkielen opetuksen vaikutuksesta lasten suomen kielen käyttöön. Yksi konkreettinen seikka kuitenkin nousi esille jo tässä vaiheessa. Koska lapset olivat jo jonkin aikaa käyneet englanninkielistä koulua, suomalaiset ja englantilaiset käsitteet sekoittuivat helposti. Lapset olivatkin pohtineet erilaisille englanninkielisille käsitteille suomenkielisiä vastineita, ja sekakäsitteitä pyrittiin välttämään.

Koonti

Näin lyhyen pilotoinnin jälkeen ei havaittu selkeitä muutoksia oppilaiden kielenkäytössä. Vanhemmat ja isommat lapset toivat kuitenkin esille opetuksen tärkeyden.

Mitä asioita äidinkielen etäopetuksessa tulisi korostaa?

Pilotissa selvitetiin tehtävänjakoa perheen, etäopetuksen ja kansainvälisen koulun välillä. Koska opetusta annettin vain yksi tunti viikossa, oli tärkeää selvittää ne asiat, jotka oli mahdollista toteuttaa ainoastaan etäopetuksen avulla.

Perhe

Vanhemmilta tiedusteltiin äidinkielen osa-alueita, joita heidän mielestään tuli korostaa etäopetuksessa. Kaikki vanhemmat olivat yksimielisiä siitä, että lukeminen, kirjoittaminen ja kielentuntemus olivat sellaisia asioita, jotka vaativat järjestettyä opetusta. Opetuksen skaala nähtiin tällä hetkellä riittäväksi, eikä olemassa olevan tarjonnan lisäksi tullut ehdotuksia muista osa-alueista.

Vanhempien kommenteista voi päätellä, että opetuksen sisältö oli mielekäs ja tekninen toteutus toimiva. Yksi vanhemmista totesi, että äidinkielen opiskelu olisi erittäin vaikea toteuttaa itseopiskeluna. Selkeä epäkohta yhden vanhemman mielestä oli oppituntien myöhäinen aika.

Lasten mielipiteet noudattivat samaa linjaa. He olivat sitä mieltä, että ohjaukselle oli eniten tarvetta lukemisen, kirjoittamisen ja kieliopin suhteen. Lapset ymmärsivät myös äidinkielen opiskelun tärkeyden. Oppilaat kokivat opetuksen hyödylliseksi, koska se tuki englannin opiskelua ja helpottaa paluuta suomalaiseen kouluun.

Opettaja

Opettajat halusivat korostaa äidinkielen etäopetuksessa pitkälti samoja asioita kuin vanhemmat ja lapset. Heidän mielestään tuli painottaa lukemista, kirjoittamista ja oikeakielisyyttä elävän kontaktin säilyttämiseksi omaan äidinkieleen. Lapsille pitää taata mahdollisuuksien mukaan luonteva jatko-opiskelumahdollisuus kotimaahan palattaessa.

Opettajilta tiedusteltiin myös niitä osa-alueita, joissa erityisesti tarvitaan opettajan ohjausta. Pienimpien lasten opettaja totesi, että eri osa-alueiden painotusta oli turha pohtia, sillä lukeminen ja kirjoittaminen tulee hallita ensin ainakin auttavasti. Vanhempien lasten opettaja mainitsi oikeinkirjoituksen, kielenhuollosta suomen kielen erityispiirteiden tuntemisen, ja kirjallisuudesta hän painotti erityyppisiin teksteihin tutustumista. Opettajat näkivät suullisen viestinnän kielestä riippumattomaksi, joten sen voi myös kansainvälinen koulu hoitaa. Pienimpien lasten opettaja mainitsi ääneen lukemisen lapsille. Tässä on vanhempien roolilla ratkaiseva merkitys. Mitään sellaista tarpeellista osa-aluetta ei tullut ilmi, jota ei olisi etäopetuksessa huomioitu.

Toinen opettajista kaipasi opettajan ja vanhempien välistä vuorovaikutusta. Toinen opettaja halusi puolestaan korostaa opetuksen kiinnostavuutta lasten näkökulmasta ja opiskelumotivaation säilymistä.

Koonti

Perheet ja opettajat olivat harvinaisen yksimielisiä niistä asioista, joita etäopetuksessa tulisi korostaa. Lukeminen, kirjoittaminen ja kielentuntemus nousivat esiin molemmilta tahoilta. Lasten kielellisen tukemisen tarpeet olivat siis samoja sekä opetuspalvelujen vastaanottajien että ammattimaisesta näkökulmista. Tämän perusteella voidaan todeta, että perheen ja opettajien näkemykset etäopetuksen opetussuunnitelmasta kohtasivat ainakin sisältöjen osalta. Vastauksista kävi myös ilmi, että varsinkin vanhempien ja opettajien välistä yhteistyötä tulisi tehostaa.

Miten videoneuvottelulla voidaan opettaa äidinkielen eri osa-alueita ikä ja kielelliset valmiudet huomioon ottaen?

Perhe

Yhtenä tavoitteena kokeilussa oli, että opetus olisi mahdollisimman yksilöllistä. Vanhemmat olivat yleensä sitä mieltä, että tavoitteessa oli onnistuttu ja lapset saivat ohjausta tarpeidensa mukaan. Opetuksen yleiset tavoitteet olivat myös vanhempien mielestä varsin hyvin selvillä. Taustalta oli havaittavissa näkemyksiä äidinkielen opiskelun tarpeellisuudesta kaiken muun oppimisen pohjaksi.

Opettaja

Lukemaan opetteleville sähköinen liitutaulu osoittautui hyväksi apuvälineeksi. Sen avulla oli hyvä harjoitella esimerkiksi tavutusta ja kuvata tehtäviä. Opettaja kertoi myös kommunikoimisen toimineen lähes yhtä hyvin kuin normaalissa luokkatilanteessa. Viiveeseen totutteleminen vei kuitenkin hiukan aikaa. Vanhemmista lapsista opettaja totesi, että kirjoittamisen ohjaus onnistui hyvin. Tosin henkilökohtaisen palautteen antamisessa hän näki ongelmia. Kuulokkeet olisivat auttaneet asiaa. Kielioppia käsiteltäessä tilanteen seuraaminen oli kätevää, mutta yksittäisten oppilaiden tekemisten seuraamisessa oli ongelmia. Tässä mielessä vanhempien osallistuminen oli tärkeää. Suullisessa viestinnässä opettaja näki puutteita, sillä esimerkiksi katsekontakti ei oikein onnistunut. Hän oli myös sitä mieltä, että opettajan läsnäolo ilmaisukasvatuksessa on tärkeää ja sen takia sitä oli vaikea opettaa videoneuvottelun välityksellä.

Koonti

Sekä perheet että opettajat kokivat videoneuvottelun palvelevan opetustarkoitusta varsin hyvin. Kommunikointimahdollisuudet ja välineen tarjoamat oheispalvelut muodostivat opetustilanteet lähes samankaltaisiksi kuin tavallisessa kontaktiopetuksessa. Suurin epäkohta oli äänenvälityksessä tapahtuva viive, joka aiheutti silloin tällöin sekaannuksia. Opettajat nostivat esille myös eriyttämisen hankaluuden. Henkilökohtaisen palautteen antaminen ei ollut kovinkaan onnistunutta. Kokonaistilanteen seuraaminen oli myös vaikeaa. Tämän vuoksi vanhemmilla on merkittävä rooli opetustilanteissa, jotta tilanne ei karkaa käsistä.

Millainen vaikutus äidinkielen opiskelulla on vieraan kielen opiskeluun?

Tähän ongelmaan ei saatu vastausta, koska mittaukset suoritettiin pian opetuksen alkamisen jälkeen. Leiwon (1979 138-139) mukaan voidaan kuitenkin olettaa, että kaksikielisessä ympäristössä opiskeleminen on lasten kehityksen kannalta hyödyllistä. Testeissä on havaittu, että monikielinen opetus on edistänyt aivopuoliskojen erikoistumista. Parhaat tulokset kaksikielisessä opetuksessa on saavutettu tilanteissa, joissa lapsen molemmat puhumat tai koulussa käytetyt kielet nauttivat korkeaa arvostusta.

Millaiset työtavat ja toimintaperiaatteet videoneuvotteluopiskelussa ovat mielekkäitä ja toimivia?

Perhe

Kokemukset opettajien käyttämistä työtavoista olivat varsin myönteisiä (esittävä opetus, opetuskeskustelu, taulutyöskentely, ryhmätyö ja tehtävien tekeminen ja tarkistaminen). Kaikki osa-alueet olivat vanhempien mielestä toimivia ja hyödyllisiä. Yksi vanhemmista painotti erikseen opetustilanteessa vallitsevaa vuorovaikutusta ja sen tärkeyttä opiskelun mielekkyyden säilyttämiseksi.

Opettaja

Opetuksessa yritettiin huomioida lasten yksilölliset tarpeet. Vanhemmille oppilaille järjestettiin mahdollisuuksien mukaan myös yhteistä opetusta. Eriyttämisen tarvetta kuitenkin löytyi, sillä oppilaat olivat eri tasoisia. Pienimpien oppilaiden opetus oli hyvin yksilöllistä. Opettajan mukaan ryhmän maksimikoko on 4-5, muutoin oppilaiden on oltava samantasoisia. Opettajat käyttivät mm. seuraavia työtapoja: esittävä opetus valkotaululla (palautteen puute ongelmana), ohjeiden anto tehtäviin ja tehtävien läpikäyminen. Lukemaan opettelevien lasten opettajan mukaan välineellä oli vaikea kontrolloida sellaista tilannetta, jossa toinen oppilas oli vahvempi kuin toinen. Tällaisissa tilanteissa etäpisteessä olevien vanhempien tulisi ottaa vastuuta. Valkotaulu toimi pienimpien lasten opettajan mielestä parhaiten, sillä sen avulla opetuksen pystyi jakamaan pieniin osiin ja aihetta oli mahdollista rajata.

Koonti

Perinteisetkin työtavat toimivat joiltakin osin videoneuvotteluopetuksessa luokkaopetuksen tapaan. Kuitenkin opettajat kokivat vaikeaksi arvioida oppilaiden edistymistä tunnin aikana. Videoneuvotteluopetuksessa eivät toimineet normaalit opettajan käyttämät palautejärjestelmät kuten oppilaan olan yli kurkkaaminen tehtäviä tehtäessä tai myönteinen hyminä luokassa, kun asia on ymmärretty. Tältä osin työskentely videoneuvottelussa oli nostettava tietoisemmalle tasolle. Tehtäviä tarkistettaessa oli vihko sijoitettava erikseen kameran alle kuvattavaksi tai tarkistettava asian perillemeno lyhyillä apukysymyksillä.

Yksilöllisen palautteen antamisen vaikeus tuli esille useassa kohdassa. Videoneuvottelussa kaikki kuulivat kaiken. Luokassa joitakin asioita voi esimerkiksi kuiskata oppilaalle. Jo pelkästään yksilön intimiteettisuojan kannalta videoneuvottelun rinnalle olisi luotava välineitä yksilöllisen palautteen antamiselle. Tällaisen voi mahdollistaa esimerkiksi jokin WWW-pohjainen oppimisympäristö.

Ajan rajallisuus ja yhteyden kalleus asettivat niin tutkijan, vanhemmat, kuin opettajatkin pohtimaan opetustuntien sisältöä ja itsenäisen vanhempien valvoman opiskelun ja opettajajohtoisen videoneuvotteluopetuksen suhdetta. Toinen opettajista piti oppitunteja tarkistuspisteinä, joissa arvioitiin itsenäisen opiskelun tuotoksia ja ohjattiin opiskelussa eteenpäin. Tässä ratkaisussa oppilaan vastuu omasta opiskelustaan korostui ja varsinkin pienet oppilaat tarvitsivat vanhempiensa ohjausta opiskelunsa tueksi.

Miten opettajan työ muuttuu "perinteiseen" opetukseen verrattuna?

Tämän tutkimusongelman osalta esitetään vain opettajien näkemykset ja koonti. Ongelmaan liittyviä kysymyksiä ei esitetty muille tutkimuksen osapuolille.

Opettaja

Opettajien mukaan työnkuva muuttui verrattuna "perinteiseen" opetukseen. Tuntien suunnittelu oli erilaista, ja varsinkin materiaalin tekemiseen ja suunnitteluun meni paljon aikaa. Yhden opetustunnin suunnitteluun meni aikaa n. 1,5 - 2 tuntia. Alussa ei ollut vielä oppikirjoja käytössä. Oppikirjojen käyttöönoton jälkeen suunnitteluaika lyhentyi huomattavasti. Viestintävälineen ja ajan rajallisuus asetti opettajat pohtimaan sitä, mikä oli järkevin tapa toimia ja miten esittää asia siten, että tuli ymmärretyksi. Normaali luokkatilanne antaa tältä osin paljon anteeksi. Täsmentävät selitykset tai asian uudelleen organisointi on helpompaa, kun aikaa on käytettävissä luokkatilanteessa enemmän.

Tuntien valmistelua ja opetustilannetta auttaisi esimerkiksi sähköinen materiaali, jota voisi hyödyntää yksilöllisesti osaamisen mukaan. Molemmat opettajat totesivat CD-ROM-materiaalin olevan mahdollisesti sellaista, josta olisi hyötyä. Muita tekijöitä olivat oman teknisen osaamisen kehittäminen ja tietoisuus olemassa olevista materiaaleista ja niiden sisällöistä.

Selkeä poikkeus normaaliin luokkaopetukseen verrattuna oli ajan rajallisuus. Myös rajoitukset vuorovaikutuksessa saattoivat tuoda opettajille epävarmuuden tunteen siitä, olivatko oppilaat varmasti ymmärtäneet tarvittavat asiat.

Koonti

Yhden olennaisen muutoksen opetustilanteeseen toi oppikirjojen lähettäminen Thaimaahan. Opettajat kertoivat suunnitteluun kuluvan ajan vähentyneet huomattavasti, jopa alle tuntiin. Samalla oppitunneille tuli selkeä ohjenuora, jonka avulla edettiin. Kaikkea kirjassa olevaa materiaalia ei sellaisenaan voitu käyttää opetuksessa, mutta siitä oli kuitenkin huomattavasti apua.

Pilotin ollessa alkuvaiheessaan oli vaikea arvioida, mitkä opettajan työhön liittyvistä määrällisistä tai sisällöllisistä muutoksista jäävät pysyviksi ja mitkä johtuvat pelkästään uuden asian opettelusta. Voisi kuitenkin olettaa, että videoneuvottelu vuorovaikutusvälineenä ei tule paljoakaan muuttumaan, vaan se asettaa opetuksen suunnittelulle ja opettajan työskentelylle pysyvät reunaehdot. Esimerkiksi palautteen saamiseen on kehitettävä muita keinoja, kun perinteiset myönteiset hyminät ja hymyilevät suupielet eivät välity videoneuvottelun välityksellä.

Tämä pilotti ei voi myöskään lähestyä niitä ongelmia, joita syntyy, kun opettaja opettaa useita etäryhmiä. Millaisia vaatimuksia useat etäryhmät asettavat opettajan ajankäytölle ja muullekin työlle? Näistä asioista tullaan saamaan kokemuksia, jos pilotin toiminta vakiintuu ja laajenee.

Mitkä videoneuvottelun viestinnälliset ominaisuudet toimivat hyvin?

Perhe

Teknisistä seikoista seurasi, että opetustilanteessa tapahtuva vuorovaikutus oli uutta lähes kaikille osapuolille. Videoneuvottelu ei täysin vastaa perinteistä face to face -tyylistä vuorovaikutustilannetta, mutta siitä huolimatta vanhemmat olivat sitä mieltä, että opetustilanne oli yllättävänkin luonteva, kun tekniikkaan oli totuttu. Vuorovaikutuksen apuvälineinä toimivat viestintävälineet saivat vanhemmilta vähintään kohtuullisen arvosanan. Ainoa haittapuoli vanhempien mielestä oli se, että ääni tuli jonkin verran jäljessä. Tämä seikka aiheutti joskus sekaannuksia varsinkin pienimpien oppilaiden kanssa työskenneltäessä.

Opettaja

Opettajien kanssa arvioitiin kaikkia videoneuvottelussa käytössä olleita vuorovaikutusvälineitä sekä sähköpostin ja faksin merkitystä ja toimivuutta. Kuvan laatu ei ollut hyvä. Opettajien mielestä kuvasta välittyivät kuitenkin esimerkiksi tunnelma, oppilaiden vireystila sekä suuret eleet ja ilmeet. Toinen opettajista kommentoi kuitenkin, että yllättävän vähän kuvaa tuli seurattua. Äänen laatua opettajat pitivät hyvänä, vaikkakin viive äänen siirtymisessä Suomesta Thaimaahan ja päinvastoin vaati oman opettelunsa.

Kiitosta sai sähköinen liitutaulu. Sen käyttö koettiin helpoksi ja hyödylliseksi. Tiedoston siirtoa opettajat käyttivät kotitehtävien välittämiseen.

Koonti

ISDN-yhteyden tekninen laatu oli odotettua parempi. Tämä vaikutti myös videoneuvotteluohjelman odotettua parempaan toimimiseen. Kuvan laatu oli huono, mutta sen avulla välittyi paljon sellaista informaatiota, joka esimerkiksi pelkästään ääntä käyttävässä yhteydessä jäisi välittymättä. Koska kuvaa siirrettiin vain enintään kaksi kuvaa sekunnissa, eivät kasvojen ilmeet välittyneet selkeinä ja varsinkaan ääni ja kuva eivät tahdistuneet keskenään.

Ääni oli myönteinen yllätys, varsinkin sen jälkeen, kun ensimmäisen videoneuvottelutapaamisen jälkeen myös Thaimaan päähän hankittiin kaksi käsimikrofonia. Välillä ääni kuitenkin katkeili, mikä ilmeisesti johtui matkalle katoavista TCP/IP-paketeista. Suurempi ongelma oli viive. Viive siitä, kun ääni lähti, siihen, kun ääni kuultiin etäpäässä, oli arviolta 1-2 sekuntia. Tämä aiheutti välillä kommelluksia. Oppilas luuli, ettei opettaja kuullut vastausta ja toisti vastauksen useita kertoja tai vastaavasti opettaja kysyi uudestaan luultuaan, etteivät oppilaat kuulleet häntä. Keskustelu vaati normaalia rauhallisempaa rytmiä ja pikkusanojen, esimerkiksi "niin" ja "joo" käyttöä joutui karsimaan. Ne saattoivat "osua" viiveen takia vastakkaisen osapuolen puheeseen hyvinkin omituiseen kohtaan. Kokeilun aikana kaikki osapuolet oppivat huomioimaan ääneen liittyvän viiveen ensimmäisiä neuvottelukertoja paremmin.

Tämän artikkelin viitekehyksessä esitettiin oletuksia, että videoneuvottelu tarvitsi tuekseen myös muita vuorovaikutusvälineitä. Näiden välineiden avulla voitiin oppimistilanteeseen saada sellaista välitöntä vuorovaikutusta, jota pelkkä kuva ja ääni eivät voineet tarjota.

Merkityksellisimmäksi näistä välineistä muodostui whiteboard eli sähköinen liitutaulu. Sitä käytettiin hyvin moninaisiin tarkoituksiin. Liitutaululle tehtiin yhteisiä tehtäviä, ja opettaja käytti sitä uuden asian opettamisen tukena. Lisäksi erittäin käyttökelpoisena koettiin oman videoneuvottelukuvan siirtäminen taululle. Näin esimerkiksi neuvottelun aluksi oppilaat siirsivät oman ryhmänsä kuvan taululle, josta opettaja siirsi sen itselleen. Opettaja sai käyttöönsä erittäin tarkan kuvan oppilaista. Samalla tekniikalla oppilaat kuvasivat omia vihkotöitään, joita opettaja pystyi tarkistamaan ja kommentoimaan välittömästi.

Tiedoston siirtoa käytettiin onnistuneesti kotitehtävien välittämiseen oppilaille. Chat-toimintoa käytettiin joitakin kertoja silloin, kun äänen kanssa oli alussa ongelmia. Videoneuvottelun viestinnälliset ominaisuudet koettiin tutkijan oletuksia myönteisemmiksi. Heikkoa kuvan laatua tukivat kelvollinen ääni ja viestinnälliset apuvälineet.

Kuinka helppoa tai vaikeaa oli käyttää videoneuvottelulaitteita?

Opettajat tutustuivat vain joitakin kertoja videoneuvottelulaitteiston käyttöön ennen opetuksen alkua. Perheet saivat ainoan videoneuvottelulaitteen käytönopetuksen yhden tunnin kestävän opetustunnin aikana, joka järjestettiin videoneuvottelun välityksellä.

Perhe

Perheet kokivat laitteiden käytön aluksi vaikeaksi. Käyttöjärjestelmä oli heille vieras, ja koska opetus aloitettiin heti yhden tunnin käyttökoulutuksen jälkeen, vaati laitteiden käyttö totuttelua. Ongelmat olisi ratkaissut esimerkiksi yhteinen tapaaminen, jossa laitteiden käyttö olisi opetettu. Laitteen mukana tulleet ohjeet koettiin riittäviksi, joskin lisäksi kaivattiin pikaopasta ongelmatilanteita varten. Puhelintuki katsottiin riittäväksi tueksi, kun laitteiden käyttö oli opittu.

Opettaja

Opettajat eivät pitäneet itse videoneuvottelutilanteessa videoneuvotteluohjelman käyttöä vaikeana, vaikkakin tutkijan läsnäolo teknisenä tukena koettiin vielä tärkeäksi. Jotta laitteen käyttö tuli rutiininomaiseksi, koettiin, että oli tärkeää harjoitella laitteen käyttöä pelkästään teknisessä mielessä.

Molemmat opettajat kokivat, että he voivat hoitaa laitteita täysin itsenäisesti vasta, kun rutiinit on opittu. Tämän jälkeen tekniseksi tueksi riittäisi puhelimen välityksellä tarjottava tuki.

Koonti

Organisatoristen ongelmien takia ei perheiden kanssa voitu järjestää yhteistä tapaamista, vaikka se olisi ollut kesällä 1998 mahdollista. Tapaamisen tavoitteena olisivat olleet niin sosiaaliset ja opetukselliset kuin teknisetkin asiat.

Perheet oppivat laitteiden käytön yllättävän nopeasti, vaikka he saivat opastusta aiheeseen vain yhden videoneuvottelutunnin verran. Lisäksi heitä auttoi Valmet Servicen Laem Chapangin toimipaikan mikrotukihenkilö, jota tutkija opasti laitteiden käyttöön videoneuvottelun välityksellä. Tukihenkilön apu varsinkin pilotin alussa oli ensiarvoisen tärkeä.

Laitteiden käyttämistä voitiin harjoitella myös opetuksen lomassa aina esille tulevien tarpeiden mukaan. Tämä tietenkin hidasti itse opiskelun etenemistä. Etuna oli se, että teknisten asioiden opettelu liittyi suoraan niihin käytännön tilanteisiin, joissa teknistä osaamista kulloinkin tarvittiin.

Miten etäopetuspalvelun järjestelyitä tulisi kehittää?

Pilotin toimijoiksi määriteltiin:

Kaikilta toimijoilta kysyttiin heidän kokemuksiaan yhteistyöstä muiden toimijoiden kanssa. Näin pyrittiin hahmottamaan millaisia yhteyksiä kullakin toimijalla oli, miten yhteistyö oli sujunut ja keiden toimijoiden välillä yhteistyö yleensäkään oli tarpeen. Kyselyyn ei saatu vastauksia asiakasyrityksestä, rehtorilta eikä koulutoimistosta.

Perhe

Perheet olivat tyytyväisiä opetukseen liittyvään yhteistyöhön alun kangertelun jälkeen, mutta kaipasivat selkeämpää tiedottamista itse toiminnasta ja sen jatkuvuudesta. Ongelmat liittyivät pääosin siihen, että pilotti oli edetessään muuttunut monilta osin eikä sen tarkkoja toimintaperiaatteita voitu kaikilta osin sopia ja tiedottaa etukäteen.

Opettaja

Opettajat olivat toimineet tiiviissä yhteistyössä tutkijan ja perheiden kanssa. Koulun rehtori suhtautui opettajien toimintaan kiinnostuneesti ja kannusti heitä työssään. Koulutoimiston ja asiakasyrityksen kanssa ei käytännössä ollut kuin satunnaisia yhteyksiä. Opettajat katsoivatkin, ettei yhteistyötä kannatakaan luoda turhan monen toimijan kanssa. Heidän vastuullaan oli opetuksen järjestäminen ja yhteistyö perheiden kanssa. Perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön kaivattiin sähköpostiviestien lisäksi puhelinkeskusteluja.

Koonti

Seuraavassa kuviossa (»KUVIO 56.) esitetään pilotin organisaatio saadun palautteen valossa. Kuva on nelikenttä, johon toimijat on sijoitettu heidän pilotissa ollutta toimenkuvaansa kuvaavaan soluun. Kuvan nuolien paksuus kuvaa yhteyden kiinteyttä eri toimijoiden välillä. Tutkija on sijoitettu kuviossa keskelle. Hän toimi monissa tilanteissa yhteyshenkilönä kaikkien toimijoiden välissä. Tämä aiheutti välillä ongelmia tehtävänjaossa. Aina ei ole ollut selvillä, kenelle kukin työtehtävä kuului. Työtehtäviä ei, varsinkaan tutkijan osalta, määritelty riittävän tarkasti pilotin alussa.


KUVIO 56. Pilotin organisaatio.

Kuvasta nähdään, että yhteistyö oli mielekästä eikä turhaa ristikkäistä vuorovaikutusta muodostunut. Pilotin päättyessä ja opetuksen muuttuessa arkiseksi toiminnaksi tutkijan työtehtävien jakaminen tulee ajankohtaiseksi. Muutenkin palvelun eri toimijoiden tehtävät ja vastuut tulee määritellä pilotissa toteutunutta mallia tarkemmin.


Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto Seuraava