Etäopetus Multimediaverkoissa (ETÄKAMU) -tavoitetutkimushanke
Laps suomen - äidinkielen opetusta ulkosuomalaisille lapsille
Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto SeuraavaTEKES

2.18.4 Toiminnan ja oppimisympäristön kuvaus

Toiminnan ja oppimisympäristön kuvauksessa esitellään pilotin vaiheet aikajärjestyksessä kolmessa jaksossa. Jaksot käsittelevät tietotekniikkaan, pilotin organisointiin ja opetusjärjestelyihin liittyviä asioita, jotka eivät tule esille itse tutkimusasetelmassa.

Jakso 1, Idea äidinkielen etäopetuksesta viriää

Jyväskylän kaupungin koululaitoksessa oli jo useamman vuoden ajan pohtinut kielten opetuksen ongelmia ja varsinkin harvinaisten kielten asemaa suhteessa englannin kieleen. Syksyllä 1996 kävi ilmi, että Jyväskylän kaupungin kouluihin tullaan rakentamaan tehokas lähiverkkoratkaisu, joka mahdollistaisi esimerkiksi kielen opiskelun videoneuvottelun välityksellä (Korpi, luku II). Koska paluumuuttajien äidinkielen ongelmat olivat olleet jo pitkään opettajien huolena, syntyi idea videoneuvottelun käytöstä äidinkielen opiskelussa. Näin aikaansaataisiin ongelmia ennaltaehkäisevä opetuspalvelu ulkomailla asuvien suomalaislasten tarpeisiin.

Jyväskylän kaupungin Halssilan ala-asteelta otettiin yhteyttä Valmet Corporationiin marraskuussa 1996. Yhteydenotto johti tapaamiseen, jossa sovittiin asian tarkemmasta selvittämisestä tavoitteena pilottiryhmän löytäminen Valmet Servicen yksiköistä.

Tammikuussa 1997 Jyväskylän kaupunki ja Valmet Corporation hakivat ETÄKAMUn johtoryhmän jäsenyyttä. Näin pilottia saatiin vetämään yksi päätoiminen tutkija ja toiminnan suunnittelu saattoi alkaa. Pilottiryhmäksi sovittiin Valmet Servicen Thaimaahan perustettavan Aasian yksikön perheiden lapset.

Jakso 2, Tekniset ratkaisut ja toiminnan suunnittelu

Tavoitteena oli alusta alkaen käyttää opetuksessa videoneuvottelua. Videoneuvottelulaitteistoa valittaessa asetettiin seuraavat ehdot:

Ehtoja noudattaen päädyttiin ratkaisuun, jossa videoneuvottelulaitteisto käytti yhteysprotokollanaan TCP/IP:tä. Käyttöön valittiin ohjelmistopohjainen videoneuvottelulaitteisto.

Laitekokoonpanoa:

Käytetyt ohjelmat:

Ohjelmisto toimi myös pienillä siirtonopeuksilla (minimivaatimus on noin 64 kB). Ohjelma tuki maksimissaan kuutta yhtäaikaista videoneuvotteluyhteyttä, joissa jokainen neuvottelija näki toisensa koko ajan.

Ohjelman käyttöliittymä oli selkeä ja yksinkertainen. Esimerkiksi kuvamateriaalia voitiin kuvata videoneuvottelukameralla ja se voitiin siirtää vain hiirellä vetämällä sähköiselle liitutaululle. Tarkempia tietoja ohjelman ominaisuuksista saa osoitteesta http://titux1.titu.jyu.fi/~mkorpi/jkl/. Laitteistoon hankittiin kaksi pientä videoneuvottelukameraa ja niitä varten pieni kytkin, jolla videoneuvottelun kuvalähde voitiin valita. Kytkimen ylimääräiseen sisäänmenoon voitiin kytkeä esimerkiksi videonauhuri. Ääntä varten hankittiin nelikanavainen pieni äänimikseri, johon voitiin kytkeä mikrofoneja ja esimerkiksi nauhuri.

Lisäksi tietokoneeseen hankittiin mustesuihkutulostin, tarvittavat tekstinkäsittely- ja työkaluohjelmat sekä erityinen tietokoneen etähallinnan mahdollistava ohjelma. Sen avulla tietokonetta voitiin konfiguroida ja opastaa koneen käyttäjiä etänä. Koneen käyttöjärjestelmä ja suurin osa työkaluohjelmista oli suomenkielisiä. Ainoastaan itse videoneuvotteluohjelma oli englanninkielinen.

Lähetettäessä laitteita Thaimaahan, ei ollut varmaa tietoa siitä, millaista tietoliikenneyhteyttä tultaisiin käyttämään. Tavoitteena oli ISDN-yhteys, mutta sen saatavuudesta kyseiseen Valmet Servicen toimipisteeseen ei ollut varmuutta. ISDN-yhteyttä varten koneen mukaan laitettiin ISDN-reititin, jonka avulla videoneuvottelukone suunniteltiin yhdistettäväksi joko Valmetin tai Jyväskylän kaupungin lähiverkkoon. Myöhemmin opetuksellisista ja tietoturvaan liittyvistä syistä päädyttiin siihen, että opetus tapahtuisi Jyväskylän kaupungin Halssilan koululta. Tietoliikenneratkaisut on esitetty seuraavassa kuviossa (»KUVIO 55.).


KUVIO 55. Tietoliikennejärjestelyt Laps' Suomen -pilotissa.

Jos olisi varmasti tiedetty, että tietoliikenneyhteys tulee olemaan ISDN, olisi siirtokapasiteetin hyväksikäytön kannalta kannattanut valita ISDN-pohjainen videoneuvottelulaitteisto. Valitussa ratkaisussa videoneuvottelu tapahtui käyttäen TCP/IP-protokollaa, joka vasta tunneloitiin ISDN-yhteyteen. Toisaalta valitun ratkaisun käyttöliittymä oli helppokäyttöinen. Helppokäyttöisyydestä olisi jouduttu osittain luopumaan valittaessa ISDN-videoneuvottelulaitteen. Kokonaisuudessaan laiteratkaisut ja varsinkin tietoliikenteeseen liittyvien ongelmien ratkaisu vaativat paljon työtä ja aikaa.

Jakso 3, Opetus käynnistyy

Samaan aikaan, kun suunniteltiin teknisiä ratkaisuja, suunniteltiin myös opetuksen sisältöjä ja rajauksia sekä arvioitiin kustannuksia ja työmääriä. Kustannusten jakamisesta käytiin useita neuvotteluja ja päädyttiin lopulta seuraavanlaiseen ratkaisuun:

TAULUKKO 8. Toteutuneet kustannukset Laps' Suomen -pilotissa

Kertakustannukset

Mk

Videoneuvottelulaitteistoyksikkö kaikkine tarvikkeineen 2 kpl

65 000

Opetuskustannukset syyslukukauden 1998 aikana

 

3 ryhmää1h/vko/ryhmä, 20 vkoa, opetustunti á 200 mk

18 000

Yhteyskustannukset syyslukukauden 1998 aikana

 

2 x normaali kaukopuhelu = noin 1 000 mk/h (2h/viikko x 20 vkoa)

40 000

Videoneuvotteluohjelmasta laadittiin suomenkieliset käyttöohjeet. Vanhemmille ja oppilaille suunniteltiin videoneuvottelulaitteiden käyttökoulutus. Lopulta vanhempia ja oppilaita ei voitukaan kouluttaa etukäteen, vaan myös videoneuvottelulaitteiden käyttökoulutus suoritettiin videoneuvottelua hyväksikäyttäen.

Alkuvaiheessa suunniteltiin ala-asteikäisten lasten äidinkielen opetusta. Kesällä 1998 kävi ilmi, että tarvetta olisi myös yläasteen viimeisen luokan ja lukion äidinkielen opetukseen. Lopulta oppilaat jaettiin kolmeen ryhmään. Ryhmässä 1 oli kolme lukemaan ja kirjoittamaan opettelevaa tai niiden alkeita harjoittelevaa. Ryhmässä 2 oli neljä oppilasta, jotka olivat iältään 10-13-vuotiaita pilotin alkaessa. Ryhmässä 3 oli 2 oppilasta ja he opiskelivat yläasteen viimeisen luokan oppimääriä.

Koska ISDN-kustannukset Thaimaahan ovat erittäin kalliit, noin 1000 mk tunnissa, oli videoneuvotteluopetus karsittava minimiin. Lisäksi karsintaan vaikuttivat vanhempien viestit kansainvälisen koulun raskaudesta ja pitkistä koulupäivistä. Ensimmäisen luokan oppilailla viikkotuntimäärä nousee yli 40 tuntiin koulumatkoineen. Näistä syistä päädyttiin ratkaisuun, jossa ryhmälle 1 annettiin yksi tunti opetusta viikossa. Ryhmälle 2 annettiin yksi tunti videoneuvotteluopetusta viikossa, kunnes ryhmä 3 aloitti myöhemmin syksyllä 1998. Tämän jälkeen ryhmillä 2 ja 3 oli yksi videoneuvottelutunti joka toinen viikko ja väliviikolla opetus tapahtui käyttäen hyväksi WWW-pohjaista oppimisympäristöä BSCW (Basic Support for Cooperative Work). BSCW:tä kokeiltiin jo kevään 1997 aikana yhden oppilaan kanssa odoteltaessa ISDN-yhteyden saamista Thaimaahan Valmet Servicen toimipisteeseen. Kaikilla ryhmän 2 ja 3 oppilailla oli modeemipohjainen Internet-yhteys kotonaan.

Koska opetukseen oli käytettävissä vain yksi tunti viikossa, oli oppisisältöjä karsittava ja mietittävä, mikä oli olennaista. Keskustelujen jälkeen päädyttiin siihen, että opetuksessa keskitytään lukemiseen ja kirjoittamiseen, oikeakielisyyteen ja kielentuntemukseen. Pois jätettiin esimerkiksi käsialan harjoitteleminen ja puhdas esiintymistaitoon tähtäävä puheviestintä. Näihin asioihin oppilas saa koulutuksen kansainvälisessä koulussa.


Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto Seuraava