Etäopetus Multimediaverkoissa (ETÄKAMU) -tavoitetutkimushanke
A2-kielen monipistevideoneuvotteluopetusta lähiverkossa
Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto Seuraava TEKES

2.17.5 Tulokset

Pilottiprojektin tuloksia tarkastellaan ETÄKAMUn yleisen arviointirungon perusteella, kuitenkin ottaen huomioon, että tässä kokeilussa ei ollut käytössä niinkään mikään virtuaalinen oppimisympäristö vaan lähinnä etäopetuslaitteiden avulla kolmen toisistaan erillään olevan ryhmän perinteinen luokkaopetus, jossa opettaja pystyy vaikuttamaan tunnin kulkuun ja sen sisältöihin jatkuvasti.

Oppiminen videoneuvottelussa -luvussa tarkastellaan tuloksia liitteessä I esitetyn ( Ruokamo & Pohjolainen ) ETÄKAMUn yleisen pedagogisen arviointirungon seitsemään ominaisuuteen liittyen. Opettajana videoneuvottelussa -luvussa tarkastellaan kokeilun tuloksia opettajan kannalta sekä lopuksi vielä tarkastellaan tekniikkaan ja oppilaisiin liittyviä tuloksia.

Oppiminen videoneuvottelussa

Tässä luvussa tarkastellaan tuloksia oppimisen seitsemään ominaisuuteen liittyen.

Konstruktiivisuus

Yksilöllinen tiedon rakentaminen ja jäsentäminen ympäristössä oli mahdollista. Myös oppilaiden yksilölliset taidot pystyttiin ottamaan huomioon, koska ryhmä oli suhteellisen pieni ja opettaja oli koko ajan läsnä. Näin hän pystyi reagoimaan erilaisiin tilanteisiin varsinkin lähiryhmän kanssa. Etäryhmien ohjaaminen yksilöllisesti oli kuitenkin hankalaa. Kognitiivisia työvälineitä oppimisympäristössä edustaa lähinnä valkotaulu, jonka käyttökokemuksista on opettajana videoneuvottelussa -kappaleessa.

Aktiivisuus

A2-ranska on vapaaehtoinen kieli, joten oletettavaa oli, että oppilaiden mielenkiinto ainetta kohtaan näkyisi aktiivisuutena, sitoutumisena ja vastuuna omasta oppimisestaan. Tämä ei kuitenkaan toteutunut kokeilussa kovinkaan hyvin. Haastattelussa kysyttiin oppilailta, olivatko he tehneet parhaansa tunneilla, tähän vain kaksi vastasi myöntävästi. Parantamisen varaa oppilailla oli omasta mielestään kotitehtäviensä tekemisessä ja tunnilla seuraamisessa. Tähän olivat haastatteluiden mukaan syinä tunnin keston venyminen liian pitkäksi, kiire muualle, äänen huono kuuluminen ja liian hidas eteneminen. Tuntui, että oppilailla oli halu oppia ranskaa mutta halua tehdä työtä sen eteen ei löytynyt. Tosin teknisiä ongelmia motivaation alentajana ei voi unohtaa. Yhtä lukuun ottamatta muut oppilaat olivat tyytyväisiä siihen, mitä he ovat oppineet vuoden aikana (»KUVIO 50., 30), mikä viittaisi myös siihen, että odotukset oppimisen suhteen eivät olleet kovin korkealla.


KUVIO 50. Aktiivisuuteen ja intentionaalisuuteen liittyvät kysymykset

Samat syyt tulevat myös esille kun kysyttiin kokeilun huonoja puolia:

Myös levottomuus opettajan ollessa etäryhmän kanssa, varsinkin perjantai-iltapäivisin, nähtiin huonona puolena. "Kaverit olivat jo lähteneet viikonlopun viettoon, eikä enää jaksanut keskittyä". Tosin yksi oppilas sanoi ottaneensa kielen sen takia, että olisi pidemmät koulupäivät. Viikonlopun aikana oppilaat eivät myöskään jaksaneet tehdä läksyjä.

Oppimisympäristö antoi mahdollisuuden oppijan aktiiviselle toiminnalle. Oppija saattoi tunnin aikana vaikuttaa sen kulkuun ja valita itselleen sopivia tehtäviä, silloin kun opettaja antoi siihen mahdollisuuden, esimerkiksi tiettyjä tehtäväpaketteja. Oppilaat kertoivat myös ensimmäisessä yhteiskokoontumisessa omia tavoitteitaan ranskan kielen oppimisesta. Opettajan fyysinen läsnäolo lisäsi aktiivisuutta, seuraaminen ja keskittyminen tunneilla oli silloin lähes kaikkien mielestä helpompaa (»KUVIO 50., 10-11). Opettaja pystyy tukemaan oppilaita tunnin aikana jatkuvasti, vaikka he ovat etäyhteyden päässäkin, tosin henkilökohtaista otetta etäryhmän oppilaisiin on hankala saada. Sitouttaminen oppimisprosessiin ei ollut täydellisesti mahdollista, koska esimerkiksi koneita oli mahdollista käyttää vain tunnin aikana. Lisätiedon etsiminen ja tehtävien tekeminen olisi vaatinut välitunneilla koneelle menoa, mikä ei kuitenkaan aina ollut mahdollista.

Intentionaalisuus

Oppilailta kysyttiin: "Miksi opiskelet ranskaa?" Viisi vastasi ranskan olevan mielenkiintoista, muutamat arvelivat siitä olevan hyötyä vanhempana, ja osa halusi käydä Ranskassa. Yhtä kiinnosti ranskan erikoisuus, "kaikki eivät osaa ranskaa". Kaksi oppilasta ilmoitti syykseen: "Äiti pakotti".

Lähes kaikilla oli siis halu oppia ranskaa, intentionaalisuuteen liittyvä oma päämäärä, tosin valintaan vaikutti jollakin tavalla myös ympäristö. Kielen valintaan oli vaikuttanut muutamilla enemmän kotoa kuin oppilaasta itsestään lähtenyt ajatus, joillakin vaikuttivat valintaan myös kaverit ("olisi pidemmät koulupäivät"). Ennen kokeilua levisi myös tieto, että ranskan kielessä käytetään tietokoneita. Tämä edesauttoi ilmeisestikin muutaman oppilaan valintaa, koska tietokoneita pidettiin erittäin kiinnostavina (»KUVIO 50., 40).

Sitoutuminen ja vastuu oppimisesta tuntui olevan melko vähäistä, joillakin jopa olematonta. Kotitehtäviä oli usein tekemättä ja kirjoja kotona. Tunnit olivat ehkä pitkäveteisiä, eikä tarvittavaa toimintaa löytynyt oppilaiden mielestä tarpeeksi. Myös tekniset ongelmat, lähinnä ääneen liittyvät, olivat omiaan vähentämään kiinnostusta oppimiseen. Täytyy myös muistaa, että oppilaat olivat hyvin eritasoisia, esimerkiksi joillakin oli vaikeuksia huolehtia tehtävistään myös muilla tunneilla. Oppilaiden mielestä hauskoja harjoituksia olivat sellaiset, joissa pääsi kirjoittamaan valkotaululle. Myös erilaiset kilpailut herättivät oppilaiden mielenkiinnon. Saman kappaleen läpikäynti usean tunnin ajan oli lähes kaikkien mielestä tylsää.

Yhteistoiminnallisuus

Oppijat toimivat kokeilussa koko ajan kaikki yhdessä, jolloin he pystyivät oppimaan toisiltaan ja auttamaan muita. Varsinkin lähiryhmän toiminta oli parhaimmillaan hyvinkin kiinteää. Toisaalta taas jos joku ryhmässä rupesi sooloilemaan ja häiritsemään tuntia, muidenkin oli aika mahdotonta seurata sitä. Monien mielestä oli tärkeää nähdä kaikki muutkin oppilaat kuvaruudulta (»KUVIO 51., 6). Yhteiset kokoontumiset samassa luokassa olivat oppilaiden mielestä myös tärkeitä (»KUVIO 51., 17).

Etäryhmien välinen toiminta oli ympäristössä periaatteessa mahdollista, mutta käytännössä se jäi kuitenkin vastauksien ja kysymysten kuuntelemiseksi sekä ryhmätöiden esittelyiksi, jotka tosin toimivat erinomaisesti. Joitakin ryhmä- ja pariharjoituksia tehtiin etäryhmien välillä, lähinnä yhteistoiminnallisuus koski fyysisesti samassa tilassa olevia. Etäryhmän oppilaiden kanssa tehdyt harjoitukset koettiin kuitenkin aika helpoiksi ja mukaviksi oppilaiden mielestä (»KUVIO 51., 1-3). Tosin oppilaat katsoivat oppivansa enemmän lähi- kuin etäryhmän kanssa (»KUVIO 51., 5).

Vain kaksi oppilasta ilmoitti auttavansa melko usein etäryhmien oppilaita, yksi harvoin (»KUVIO 51., 45). Oman ryhmän oppilaita taas ilmoittivat yhtä lukuun ottamatta kaikki muut auttaneensa (»KUVIO 51., 44).

Oppilailta kysyttäessä hauskimpia tehtäviä kolme vastasi pari- ja ryhmätehtävien olleen hauskimpia (avoimet kysymykset). Syitä tähän oli:

Kaksi oppilaista katsoi myös oppineensa eniten pari- ja ryhmäharjoituksista. Monet katsoivat oppineensa niistä enemmän kuin yksinään tehdyistä harjoituksista (»KUVIO 51., 4), ja lähes kaikki työskentelisivät mieluummin ryhmässä kuin yksin (»KUVIO 51., 35).

Opettajan mukaan vuorovaikutuskanavat olivat riittävät, oltiinhan koko oppimistilanteen ajan kuulo- ja näköyhteyden päässä muista oppimistilanteen aikana. Kuitenkin yllättävien yhteyden katkeamisten aikana olisi ollut hyvä olla käytössä myös puhelin, jolla olisi saanut yhteyden suoraan etäopetusluokkiin. Opettajan mukaan oppilaatkin auttoivat toisiaan ja myös etäryhmän oppilaita, joskus jopa liikaakin sanomalla tai näyttämällä suoraan oikean vastauksen. Oppijat pystyivät myös hyödyntämään toistensa osaamista.


KUVIO 51. Yhteistoiminnallisuuteen liittyvät kysymykset

Kontekstuaalisuus


KUVIO 52. Kontekstuaalisuuteen liittyvät kysymykset

Lähes kaikki oppijat olivat sitä mieltä, että tehtävät ovat olleet mielenkiintoisia ja heidän taidoilleen sopivia (»KUVIO 52., 31-32). Myös ranskan opiskelu tuntui mielenkiintoiselta (»KUVIO 52., 37). Yli puolet oppijoista piti myös oppimaansa sellaisena, jolle olisi käyttöä ja josta olisi hyötyä myös arkielämässä (»KUVIO 52., 33 ja 42). Kirjan kappaleet ja tehtävät liittyivät hyvin oppilaiden kokemusmaailmaan. Joistakin tehtävistä oppilaat pääsivät myös valitsemaan itselleen sopivia mielenkiintonsa ja taitonsa mukaan. Tällaisia olivat esimerkiksi ryhmätyöaiheet. Lähes autenttisia tilanteita olivat nauhalta kuunnellut keskustelut sekä tunnilla tapahtuvat puheharjoitukset.

Siirtovaikutus

Haastattelussa oppilailta kysyttiin: "Mitä hyötyä ranskan tunneilla opitusta voisi olla käytännössä?" Suurin osa oli sitä mieltä, että siitä olisi hyötyä tavattaessa ranskaa puhuvia. Osaisi esimerkiksi tervehtiä ja neuvoa.

Reflektiivisyys

Oppilaat saivat kyselyn mukaan tarpeeksi apua opettajalta ääntämiseen ja kirjoittamiseen (»KUVIO 53., 13-14). Kuitenkin oppilaiden mielestä harjoitusten tekeminen ja palautteen saaminen oli helpompaa opettajan ollessa fyysisesti läsnä (»KUVIO 53., 7-9), neljä oppilasta kertoi saavansa tarpeeksi apua opettajalta myös etäyhteyden päästä (»KUVIO 53., 12).

Varsinkin lähiryhmänsä kanssa oppilaat pystyivät reflektoimaan omia tietojaan ja taitojaan, mutta myös etäryhmien oppilaita seurattiin ja heidän vastauksiaan kuunneltiin aktiivisesti (»KUVIO 53., 47-49).

Oppilailla kokeiltiin oppimispäiväkirjan täyttämistä, mutta se ei onnistunut. He eivät olleet siitä tarpeeksi kiinnostuneita, suurimmat syyt siihen voisivat olla ajan ja jaksamisen puute.

Mahdollisuuden reflektiivisyyteen toi lähinnä oppilaalta toiselle tai opettajalta oppilaalle tullut jatkuva palaute tuntien aikana. Alkuvaiheessa oppilaat saivat opettajalta myös kirjallista palautetta dokumenttikameralla kuvattuihin ja koneelle tallennettuihin kotitehtäviin. Sanasto-osaamista oppilailla oli mahdollisuus testata kokeilun loppuvaiheessa TopClassissa automaattitarkisteisilla sanastoharjoituksilla.


KUVIO 53. Reflektiivisyyteen liittyvät kysymykset.

Arvionsa mukaan opettaja ei ehtinyt antaa niin paljon palautetta oppilaille kuin olisi halunnut, myös mahdollisuuksia kahdenkeskisiin hetkiin oppilaiden kanssa oli vaikeaa järjestää. Normaalissa luokassa kiertely ei ollut mahdollista muuten kuin lähiryhmän osalta.

Opettajana videoneuvottelussa

Opettajalta vaaditaan erityisen paljon taitoa, että hän pystyy pitämään hallinnassa kolmella eri koululla olevat ryhmät ja tarjoamaan oppilaille riittävän kiinnostavia ja haastavia oppimistilanteita. Kokeilun oppimisympäristö mahdollistaa hyvän vuorovaikutuksen ja mahdollisuuden yhteistoiminnallisuuteen. Huomattavaa oli, että osalla oppilaista oli motivaatio-ongelmia opettajan ollessa etäryhmän kanssa ja se johti epätarkoituksenmukaisiin opiskelutapoihin (ks. Lehtinen 1997 , 21). Suurin osa pystyi kuitenkin enimmäkseen opiskelemaan normaalisti opettajan ollessa fyysisesti poissa paikalta.

Opettajalla meni aikaa videoneuvottelutuntien suunnitteluun saman verran kuin normaalienkin tuntien suunnitteluun. Kuitenkin opettaja joutui etäopetustunnilla koko ajan olemaan tarkkana ja valmiina reagoimaan erilaisiin yllättäviin ongelmiin. Opettajan mukaan kielen opiskelussa etäopetus on aina toissijainen vaihtoehto. Suurin syy on kielen kuulemisen ja ääntämisen harjoittelu, joka vaikeutuu heikon äänenkuuluvuuden takia. Tunnit kolmen viikon välein opettajan läsnäollessa eivät välttämättä riitä. Opettaja näki myös suoran kontaktin puuttumisen oppilaisiin hankalana. Opettajan mukaan teknisten ongelmien ilmenemisen vuoksi myös oppilailta vaaditaan parempaa keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä kuin tavallisessa luokkaopetuksessa.

Hyvänä puolena opettajan mielestä oli se, että sekä opettaja että oppilaat pääsevät kielen oppimisen ohella saamaan kokemuksia tietotekniikasta ja uudenlaisesta oppimisesta sekä oppimisympäristöstä. Positiivisena puolena hän piti myös sitä, että Internetin käyttö on helppo liittää opetukseen mukaan.

Materiaali

Opetuskokeilun materiaalina käytettiin WSOY:n Chouette teksti- ja tehtäväkirja sekä kasetit. Lisämateriaalina käytettiin saman kustantajan Pelit ja leikit -kirjaa. Materiaalit olivat perinteisessä muodossa. Opettaja teki myös itse digitaalista lisämateriaalia, jota liitettiin tarvittaessa valkotaululle. Valkotaululle pystyi myös siirtämään esimerkiksi tehtyjä tehtäviä kirjoista dokumenttikameran avulla. Digitaalista materiaalia käytettiin myös TopClassissa, johon tehtiin automaattitarkisteisia sanastotehtäviä. Koululla, jossa oli vain kaksi oppilasta, tehtävien tekeminen suoraan koneelle oli helppo järjestää, mutta kouluilla joissa oli neljä oppilasta yhtä konetta kohti, muut joutuivat odottamaan vuoroaan liian kauan. Yksi kone oli myös liian vähän, kun vihkotehtäviä kuvattiin koneelle.

Valkotaulu oli opettajan työn kannalta hyvä, se vähensi perinteistä monistamista ja sillä oli helppo esittää esimerkiksi opettajan itsensä tekemiä harjoituksia kuvaleikkeinä kaikkien nähtäväksi. Tehtävänantojen ja oikeiden vastausten kirjoittaminen valkotaululle selkeytti ja nopeutti tunnin kulkua huomattavasti. Joitakin ongelmia valkotaulun käytössä oli. Esimerkiksi joskus kirjasimen kokoa ei pystynyt muuttamaan kuin yhdeltä koneelta, ja liiallinen valkotaulun koon muuttaminen eri koneilta aiheutti joskus sekaannuksia. Osan tehtävistä opettaja lähetti etukäteen faksilla kouluille. Tehtäviä tehtiin myös tiettyjen WWW-sivujen ollessa materiaalina.

CD-ROM-materiaalia käytettiin myös yhteistapaamisissa ja silloin, jos läsnä oli ainoastaan yksi ryhmä koulujen erilaisten tapahtumien ja loma-aikojen takia. Opettaja näki suurimmaksi ongelmaksi videoneuvottelussa puheharjoitukset, koska ääni kuului ajoittain heikosti. Tämän takia opettaja panosti enemmän kulloisenkin lähiryhmän ääntämisen kuuntelemiseen ja korjaamiseen.

Tekniikka

Vaikka opettaja tottuikin nopeasti käyttämään laitteita, kokeilun aikana huomattiin, että aikaa menee kuitenkin melko paljon yksinkertaisiinkin asioihin kuten esimerkiksi valkotaululle kirjoittamiseen tai äänen säätämiseen. Toimintojen tullessa enemmän rutiininomaisiksi jäi luonnollisesti aikaa enemmän itse oppimiselle. Sama huomattiin Korpilahden kokeilun toisena vuonna (Valinnaisen ranskan etäopetus kolmelle Korpilahden ala-asteelle 1997 ).

Kokeilun aluksi oppilaiden kotitehtäviä tarkistettiin niin, että oppilas kuvasi tunnin jälkeen kameralla kyseisen sivun vihostaan ja siirsi sen tehtäväkansioon koneelle, josta opettaja tarkisti sen ja kirjoitti palautteen. Seuraavan tunnin jälkeen oppilas katsoi korjatun tehtävän ja tarvittaessa tulosti sen ja liitti vihkoonsa. Tästä kuitenkin luovuttiin, koska oppilailta ei tuntunut koskaan löytyvän aikaa tunnin jälkeen ja muina aikoina koneelle pääsy oli vaikeaa. Ratkaisuna olisi voinut olla esimerkiksi se, että työskentelystä osa olisi jo valmiiksi määrätty itsenäiseksi ja sitä varten olisi ollut useampia koneita luokassa tai mahdollisuus käyttää niitä tuntien ulkopuolella.

Opetus

Opetus oli hyvin opettajajohtoista. Tämä johtui osaltaan teknisistä ongelmista ja osaksi opettajan vähäisestä kokemuksesta sekä myös siitä, että oppilaat ja opettaja eivät olleet tuttuja entuudestaan. Tunnit olisi pitänyt rakentaa niin, että oppilailla olisi ollut enemmän erilaista tekemistä. opettaja ei myöskään kyennyt antamaan mielestään oppilaille tarpeeksi valinnanmahdollisuuksia ja erilaisia tehtäviä, koska tehtävien tarkistukset veivät paljon aikaa.

Etäopetustunnit etenivät normaaleja tunteja hitaammin joko teknisten ongelmien tai opettajan ja oppilaiden teknisen osaamattomuuden takia. Vaikka perusrutiinit opittiin nopeasti, koko ajan esiintyi joitakin pieniä ongelmia, joiden ratkaisuun meni aikaa. Loppua kohti rutiinit olivat kuitenkin jo kaikilla melko hyvin hallussa. Tehtävien tarkistus vei ison osan aikaa tunnista.

Opettajan ja oppilaiden on vaikeampaa kommunikoida, kun he eivät tunne toisiaan entuudestaan. Tästä syystä johtuen opettajan ohjaus ja tehtävänannot olivat yleensä käskynomaisia. Oppilaiden henkilökohtainen seuraaminen, huomioonottaminen ja palautteen anto on mahdollista oikeastaan vain lähiryhmän kanssa. Esimerkiksi tehtäviä tehdessä opettaja ei pääse seuraamaan ja auttamaan etäryhmäläisiä kahden kesken neuvomalla, vaan ohjeet kuulivat aina kaikki muutkin oppilaat. Eräs oppilas kertoikin lähiryhmän kesken tehdyt ryhmätyöt mukaviksi, koska "kaikki eivät kuule virheitä" .

Oppilaat ja tekniikka videoneuvottelussa

Vastuu tekniikasta tuntui olevan tärkeää oppilaille ainakin aluksi. Opettajan mukaan kuitenkin järjestäjien ote lipsui loppua kohti, eikä yhteyttä välttämättä saatu syntymään aina heti tunnin alussa. Kaikki eivät myöskään halunneet ottaa vastuuta videoneuvottelulaitteista.

Tekniikka oli oppijoiden mielestä helppokäyttöistä, etenkin valkotaulun käyttö ja siltä seuraaminen (»KUVIO 54., 20). Kuitenkin monet olivat sitä mieltä, että oppisivat ja pystyisivät seuraamaan opetusta paremmin normaalissa luokkatilanteessa kuin etäopetuksena (»KUVIO 54., 27). Haastattelussa monet oppilaat kertoivat myös etäopetustuntien olleen raskaampia seurata ja vaatineen enemmän keskittymistä kuin normaalit tunnit.

Oppilaiden vastauksia kysymykseen etäopetuksen huonoista puolista:


KUVIO 54. Tekniikkaan liittyvät kysymykset

Huonoimpana puolena pidettiin yleensäkin äänen huonoa kuuluvuutta. Ääni parani lopullisesti vasta siirryttäessä epäherkkiin käsimikrofoneihin, jotka eivät ottaneet hälyääniä mukaan. Käsimikrofoneja pidettiin aluksi hankalina käyttää, mutta käytännössä ne osoittautuivat hyväksi ratkaisuksi . "Joo silleen sen ääntämisen takia. Että kuulee sen kunnolla."

Oppilaista kaksi oli selkeästi sitä mieltä, että etäopetus on huono vaihtoehto oppimisen ja työrauhan kannalta, toiset kaksi olivat taas sitä mieltä, että ranskan opiskelu on täysin turhaa.


Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto Seuraava