Etäopetus Multimediaverkoissa (ETÄKAMU) -tavoitetutkimushanke
A2-kielen monipistevideoneuvotteluopetusta lähiverkossa
Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto SeuraavaTEKES

2.17.3 Oppimisympäristön kuvaus

Kokeilu toteutettiin lukuvuonna 97−98 ja mukana oli kolme Jyväskyläläistä ala-astetta, Halssila, Huhtasuo ja Pupuhuhta. Kouluilla oli A2-kielestä syntyneet saksan ryhmät, mutta ranskaa haluavia oppilaita oli vain muutama joka koulussa. Näistä oppilaista saatiin koottua etäopetusryhmä. Tunteja oli kaksi viikossa, toinen maanantaisin kahdeksalta ja toinen perjantaisin yhdeltä iltapäivällä. Etäopetuslaitteet olivat yhdessä koulussa tietokoneluokassa ja kahdessa koulussa kielten luokassa. Oppimisympäristö koostui siis normaalista luokkahuoneesta, jossa oli lisänä etäopetuslaitteisto, sekä etäyhteyksien päässä olevista kahdesta muusta ryhmästä ja opettajasta, joka oli paikalla joko fyysisesti tai etänä.

Tässä raportissa etäryhmällä tarkoitetaan ryhmää, johon on kontakti videoneuvottelun kautta. Lähiryhmä taas on ryhmä, joka on läsnä samassa fyysisessä tilassa opettajan kanssa. Valkotaululla (shared whiteboard) tarkoitetaan jaettavaa elektronista liitutaulusovellusta, aluetta, jolle jokainen videoneuvottelussa mukana oleva voi piirtää, kirjoittaa tai siirtää kuvan niin, että kaikki näkevät tuotoksen, joko suoraan tietokoneen monitorilta tai TV-ruudulta.

Laitteet

Pilottiprojektin yhtenä tavoitteena oli luoda mahdollisimman edullinen, mutta silti toimiva etäopetuslaitekokonaisuus, jota voidaan myös siirtää luokasta toiseen. Yksikkö koostui tietokoneesta, näytöstä, videokamerasta (ei kauko-ohjattava), nelikanavaisesta äänimikseristä sekä videosignaalivaihtajasta, johon voidaan kytkeä kolme eri kuvalähdettä (esim. 2 kameraa ja videonauhuri). Myöhemmin kokoonpanoihin lisättiin äänen kuuluvuutta parantamaan käsimikrofonit. Koko laitteisto oli sijoitettu pyörillä liikuteltavalle pöydälle. Lisäksi opettajalla oli oma lisävideokamera mukana. Laitekokonaisuus pöytineen tuli maksamaan noin 30 000 mk/yksikkö. Luonnollisesti käytössä oli kouluilla jo valmiiksi olleita televisioita lisänäyttöinä sekä kasetti- ja videonauhureita tarpeen mukaan.

Toinen tärkeä tavoite oli saada kolmen pisteen välinen videoneuvotteluyhteys, koska kahden pisteen välinen ei välttämättä riittänyt tarpeeksi suuren opetusryhmän kokoamiseksi. ISDN-pohjaisena videoneuvotteluna se vaatisi joko videosillan ostamista (noin 100 000 mk) tai videosilta-ajan vuokraamista. Vuokrat ovat niin suuria, että niillä olisi voinut palkata opettajan etäpisteisiin. Lisäksi ISDN-liittymien hankinnasta ja niiden ylläpitämisestä olisi muodostunut erillisiä kustannuksia. Kokeilussa päädyttiin ilmaiseen Apple Videophone -ohjelmaan, joka on multipoint-ominaisuudella varustettu ohjelmistopohjainen videoneuvotteluratkaisu. Koodekkikortteja ei tarvinnut hankkia ja pystyttiin käyttämään hyväksi myös kaupungin tehokasta Cygnnet-verkkoa.

Opetuskokeilussa käytetään seuraavia laitteita ja ohjelmia.

Laitteet:

Ohjelmat:

Verkkoratkaisuna on 10 Base-T, jossa oli videoneuvottelua varten varattu oma 10 Mb:n linja. Yhteenlaskettu tiedonsiirtomäärä neuvottelun aikana vaihteli 1−8 Mb:in välillä.

Opetus käynnistyy

Kokeilun alussa oli paljon ongelmia äänen kanssa. Ääni ei kuulunut tarpeeksi kovaa tai se kiersi. Myös yhteyden toiminnassa oli ongelmia kolmannen koneen tullessa neuvotteluun mukaan. Aluksi tunnilla oli aina läsnä aikuinen, joka osasi korjata ääni- ja yhteysongelmat. Parin viikon kuluttua oppilaat käynnistivät itse koneensa ja ottivat yhteyden muihin kouluihin. Oppilaat olivat suuren osan aikaa luokassa yksin, mutta joka koulussa on yksi aikuinen aina varalla teknisten ongelmien varalta.

Lokakuuhun mennessä suurimmat ääniongelmat olivat ohi oikeiden säätöjen ja kaiuttimien paikkojen löydyttyä. Ääni ei kuitenkaan ollut vieläkään paras mahdollinen, joten oppilaat joutuivat keskittymään mikrofoniin puhumiseen ja kuuntelemiseen. Mikrofoni oli integroitu kameraan, joten se oli muutaman metrin päässä oppilaista. Näin varsinkin takana istuneet joutuivat puhuessaan kiinnittämään huomiota siihen, että he puhuivat tarpeeksi kovaa ja kohti kameramikrofonia. Tammikuussa -98 tehty käyttöjärjestelmäpäivitys paransi ääntä vielä jonkin verran, mutta lopullinen huomattava parannus tuli helmikuussa -98, kun otettiin käyttöön käsimikrofonit. Aluksi niiden hankaluus epäilytti opetustilanteessa, mutta se oli turhaa. Käsimikrofonit siirtyivät luontevasti oppilaalta toiselle eikä se häirinnyt tuntia ollenkaan. Äänen kierto loppui ja kuuluvuus parani selvästi.

Kuvan laatu oli lähes pakkaamattomana (Macintoshin video-pakkaus) erinomainen koko kokeilun ajan runsaan verkkokapasiteetin ansiosta. Kokeilun aikana testattiin myös kuvan pakkaamista paremman äänen aikaansaamiseksi, mutta se ei tuonut toivottua tulosta.

Tutustuminen laitteisiin

Heti kokeilun alussa kolmella ensimmäisellä tunnilla oppilaat tutustutettiin koneiden ja ohjelmien käyttöön. Kaikki oppilaat olivat fyysisesti läsnä samassa luokassa ja harjoittelivat käyttämään tietokonetta, varsinkin liitutaulua ja kameraa, koska ne tulivat olemaan keskeisimmät välineet kokeilun aikana. Huomiota kiinnitettiin myös kameraa ja mikrofonia kohti puhumiseen kuuluvalla äänellä ja äänen säätöön tietokoneella.

Opetusjärjestelyt

Opetusta oli kaksi tuntia viikossa. Opettaja oli viikon molemmat tunnit samalla koululla, jolloin oppilaat pääsivät opettajan kanssa toimimaan välittömässä vuorovaikutuksessa joka kolmas viikko. Tämän katsottiin olevan tärkeää varsinkin ääntämistä harjoitellessa. Opetus oli varsinkin alussa hyvin opettajajohtoista. Tekniikan ja käytänteiden tullessa tutummiksi annettiin oppilaille enemmän vastuuta. On myös huomattava, että opettajalla ei ollut paljoa kokemusta, eikä hän tuntenut oppilaita entuudestaan. Materiaalina käytettiin WSOY:n Chouette teksti- ja tehtäväkirjoja sekä kasetteja, sekä saman kustantajan Pelit ja leikit -kirjaa.

Opettaja ja videoneuvotteluopetus

Videoneuvottelulaitteet eivät siis olleet opettajalle tuttuja entuudestaan, kuitenkin hän pääsi nopeasti sinuiksi laitteiston kanssa monista teknisistä ongelmista huolimatta. Opettajan täytyy esimerkiksi osata säätää eri lähteiden äänenvoimakkuuksia (mikrofonit, kasettinauhuri), käyttää kaikille näkyvää valkotaulua ja dokumenttikameraa. Opettajan täytyi myös ylläpitää kontaktia sekä paikalla olevien että etäoppilaiden kanssa katsomalla kameraan ja oppilaisiin. Opettajan työpöytä oli järjestetty niin, että kamera oli aivan koneen näytön vieressä sillä puolella, missä näkyvät etäopetusryhmät Näin opettaja saattoi seurata oppilaita ja puhua samalla kameralle, jolloin syntyy katsekontakti kaikkiin oppilaisiin. Kansainvälisessä Hipernet-projektissa ( McAndrew 1996 ) joidenkin oppijoiden mielestä videoneuvottelun puutteena oli katsekontaktin puuttuminen. Opettaja on puhuessaan enemmän sidoksissa työpöytäänsä kuin perinteisessä luokkatilanteessa.

Videoneuvottelu mahdollistaa lähes perinteisen luokkahuoneopetustilanteen. Esimerkiksi suullisia harjoituksia, joissa opettaja itse tai kasetilta tuleva ääni on mallina oppilaille. Kappaleita voitiin myös kääntää videoneuvottelussa perinteisellä tavalla. Tarkoitus oli kuitenkin opetuskokeilun aikana lisätä oppilaiden itseohjautuvuutta ja vähentää samalla opettajakeskeisyyttä, jolloin opettaja ei enää olisi luokan keskipiste.

Työ alkaa

Kokeilu oli hyvin koulumaista, esimerkiksi läksyjä tuli oppilaiden tehtäväksi lähes joka tunti. Aluksi tehtäviä tarkistettiin paljon ottamalla kuvia vihkotehtävistä dokumenttikameralla ja vetämällä ne tiettyihin kansioihin opettajan tarkastettavaksi. Se tuntui vievän liiaksi aikaa, eikä kaikkien oppilaiden omatoimisuus myöskään siihen riittänyt.

Pari viikkoa kokeilun aloittamisen jälkeen kolme oppilasta jouduttiin poistamaan ryhmästä ja kaksi uutta tuli tilalle. Ryhmästä poistetut oppilaat häiritsivät tunteja niin paljon, että ainoa mahdollisuus oli jättää heidät pois ryhmästä. Kevätlukukauden alkaessa vaihtoi vielä yksi oppilas koulua, joten ryhmän koko pienentyi kymmeneen oppilaaseen. Muuten käyttäytymisongelmia ei kovin paljoa ilmennyt, lukuun ottamatta sitä, että loppua kohti huhti−toukokuussa -98 muutamien oppilaiden kiinnostus lopahti ranskan opiskelua kohtaan, mikä heijastui koko ryhmän toimintaan.

Tietokoneella tehdyt tehtävät saivat oppilaat yleensä innostumaan, esimerkiksi ristisanat valkotaululla. Myös ryhmätyöt, joissa leikattiin ja liimattiin kuvia isolle pahville ja nimettiin niitä ranskaksi, olivat innostavan tuntuisia. Työt esiteltiin muille ryhmille kameran avulla. Valkotaulun käyttö lisääntyi koko ajan, eri koulujen oppilaat käyttivät tiettyjä värejä, jolloin tiedettiin mitä kukin on kirjoittanut. Keväällä kokeiltiin myös TopClass-ympäristössä olevia automaattitarkisteisia sanastotehtäviä. Myös WWW-sivuja käytettiin tehtävämateriaalina.

Kokeilussa yhteistapaamiset olivat erittäin antoisia, sitä kautta oppilaat ja opettaja tutustuivat toisiinsa paremmin. Yhteistapaamisten jälkeen seuraavat etäopetustunnit olivat huomattavan rauhallisia ja työntäyteisiä. Yhteistapaamisissa tehtiin harjoituksia, jotka eivät olisi olleet mahdollisia tietokoneen välityksellä. Ongelmina olivat tuntien loppujen venyminen liian pitkiksi sekä kotitehtävien tarkistaminen tai tekemättömyys. Liian hidas tahti tuntui heikentävän oppilaiden mielenkiintoa. Myös eri kouluilla järjestetyt erikoistapahtumat aiheuttivat muutaman kerran muutoksia aikatauluihin.


Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto Seuraava