Etäopetus Multimediaverkoissa (ETÄKAMU) -tavoitetutkimushanke
Ympäristöverkko - ympäristökasvatusta avoimessa oppimisympäristössä
Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto SeuraavaTEKES

2.13.7 Pohdinta ja johtopäätökset

Tässä artikkelissa tarkasteltiin KUOMA-pilotin ympäristökasvatuksen pilottiprojektin puitteissa tehtyä tutkimusta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, tukeeko oppimisympäristö oppijakeskeisen oppimisen seitsemää ominaisuutta. Samalla haluttiin selvittää, mitä odotuksia opettajilla ja oppijoilla on opiskelusta Ympäristöverkossa ja toteutuvatko nämä odotukset. Lisäksi tutkittiin, millä tavalla oppijat kokevat rakennetun oppijakeskeisen oppimisympäristön verrattuna "perinteiseen" luokkamuotoiseen opetukseen ja muuttuvatko nämä kokemukset kokeilun aikana. Opettajien kohdalla tutkittiin myös sitä, miten he näkevät oman roolinsa ja oppijoiden roolin rakennetussa oppijakeskeisessä oppimisympäristössä ja muuttuvatko nämä näkemykset kokeilun aikana.

Oppilaiden odotukset Ympäristöverkossa opiskelusta jakautuivat karkeasti ottaen kahtia. Ns. tietokeskeisesti orientoituneet toivoivat oppivansa uutta tietoa luonnosta ja ns. opiskelutapaorientoituneet odottivat vastapainoa ja poikkeavuutta perinteiseen luokkaopetukseen. Suurin osa oppilaista koki myös, että Ympäristöverkko vastasi heidän odotuksiaan - joidenkin mielestä jopa yli odotusten. Oppilaiden mielestä Ympäristöverkossa työskentely teki ympäristöasioiden opiskelun vaihtelevammaksi ja mielenkiintoisemmaksi kuin "perinteinen" luokkaopetus, mutta he kokivat Ympäristöverkossa työskentelyn jossakin määrin työläämmäksi kuin "perinteisessä" luokkaopetuksessa.

Opettajien odotukset liittyivät oppilaiden opiskelun tekemiseen vaihtelevammaksi ja innostavammaksi sekä omien henkilökohtaisten tietotekniikan käytön valmiuksien parantamiseen. Opettajat kokivat, että heidän odotuksensa täyttyivät kohtalaisesti. Näytti siltä, että opettajat odottivat hieman liikaa uuden median vaikuttavuudelta oppilaiden oppimiseen, ikään kuin väline yksin vaikuttaisi suoraan oppimistuloksiin sekä kykyyn ja haluun oppia.

Mielenkiintoista on, että opettajat näkivät oppilaidensa roolin olevan aktiivisen ja itsenäisen oppijan niin kokeilua ennen kuin sen jälkeenkin, vaikka he samalla kokivat, että kaikki oppilaat eivät aina kyenneet ottamaan vastuuta oppimisestaan. Opettajat ilmoittivat joutuneensa olemaan ohjaajan roolin lisäksi myös " patistajan ja hiillostajan " roolissa. Sama asia tuli ilmi kysyttäessä opettajilta oppimisympäristön huonoimmista puolista. Opettajat ilmoittavat erääksi huonoksi puoleksi oppilaiden heikon sitoutumisen projektityöskentelyyn. Oppilaiden vastauksistakin käy ilmi, että he eivät kyenneet työskentelemään Ympäristöverkossa omatoimisesti, vaikka yleensä työskentelevätkin mielellään itsenäisesti. Syitä tällaiseen tulokseen saattaa olla useita. Opetuskokeilujen havainnoinnin perusteella vaikutti siltä, että vaikka opettajat alkukyselyn vastauksissa ilmoittivat tarvitsevansa teknistä apua, mutteivat pedagogista, niin tilanne oli käytännössä toisenlainen. Tekninen apu oli useimmille opettajille välttämätöntä, kuten he olivat odottaneetkin. Tämän lisäksi opettajat olisivat kaivanneet myös pedagogista tukea oppimisympäristön integroimiseksi opetukseensa, koska nyt itse väline vei liian suuren huomion oppimisen ohjauksesta. Oppilaat olisivat tarvinneet enemmän ohjausta ja opastusta niin ennen Ympäristöverkossa työskentelynsä aloittamista kuin sen aikanakin. Oppilaille jäi nyt paljon ns. vapaata aikaa heidän odotellessaan, että opettaja ehti neuvomaan pulmatilanteen sattuessa. Tämä aiheutti levottomuutta ja johti usein oppilaat toissijaisiin toimiin - tietokoneluokassa kun oltiin. Opettajien tekninen epävarmuus asetti luonnollisesti rajoituksia ympäristön pedagogiselle käyttöönotolle. Toisaalta tulosten perusteella voidaan todeta, että oppilaat tarvitsivat oppimisympäristön käyttöön vähemmän apua kuin olivat itse odottaneet.

Itse oppimisympäristössä voitaisiin ottaa paremmin huomioon oppilaiden aktiivisuuden tukeminen. Tätä voitaisiin edesauttaa ainakin edelleenkehittämällä ympäristön teknistä toimivuutta ja käyttöliittymää, jotta oppilaiden mielenkiinto ei tyrehtyisi jonkin työkalun vaikeaan käyttöön tai oppimisympäristössä toimimisen epäselvyyteen. Esimerkkinä teknisesti vaikeakäyttöisestä työkalusta on Mindmap-työkalu, joka sai muutamalta oppilaalta ja opettajalta moitteita. Lisäksi Ympäristöverkon Mediakeskuksen tarjoamissa projektitöissä olisi parantamisen varaa, sillä ne ovat toistensa kaltaisia eivätkä tue kovinkaan hyvin itseohjautuvuutta. Ne vaatisivat edelleen kehittämistä ja tehtävänantojen tarkentamista. Sen sijaan niin opettajat kuin oppilaatkin pitivät parhaimpina oppimisympäristön ominaisuuksina Ympäristöverkon kommunikointivälineitä. Nämähän on tarkoitettu tukemaan oppijoiden aktiivisuutta mahdollistaen palautteen antamisen ja yhdessä oppimisen. Vaikka kommunikointityökaluja pidettiin hyvinä, olisivat oppilaat kaivanneet enemmän tukea näiden avulla.

Eräs syy siihen, että oppilaat eivät sitoutuneet työskentelemään itsenäisesti saattoi olla myös oppilaiden itseohjautuvuuden heikko taso. Projektityöskentely vaatii oppilailta enemmän itseohjautuvuutta kuin moni muu opiskelumenetelmä. Joidenkin opettajien vastauksissa viitattiin juuri tähän oppilaiden itseohjautuvuudesta johtuvaan työskentelyyn sitoutumattomuuteen. Itseohjautuvuus ei kehity itsestään, vaan oppilaita on tuettava tässä kehityksessä. Tämä taas tarkoittaa sitä, että koulutyöskentelyn olisi kokonaisvaltaisesti muututtava kohti itseohjautuvuutta tukevaa ohjausta. Tällainen muutos vaatii niin opettajilta kuin oppilailta uutta asennoitumista oppimiseen ja oppimaan oppimisen valmiuksien kehittämiseen.

Tutkimustulosten perusteella Ympäristöverkko näytti osittain tukevan oppijakeskeisen oppimisen seitsemää ominaisuutta. Parhaiten Ympäristöverkko tuki konstruktiivisuutta ja yhteistoiminnallisuutta. Opettajat kokivat Ympäristöverkon tukevan hyvin jokaista seitsemää ominaisuutta pieniä puutteita lukuunottamatta. Toisaalta opettajien mielestä Ympäristöverkko antaa lähinnä mahdollisuuden näiden ominaisuuksien toteutumiseen, jos tätä ympäristöä osataan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Oppilaiden näkemykset poikkesivat jonkin verran opettajien näkemyksistä, ja he löysivät enemmän puutteita näiden seitsemän ominaisuuden osalta.

Tässäkin kohden voidaan todeta, että opettajien vastauksiin selvästi vaikutti se, että he eivät vielä olleet sisäistäneet kaikkia oppimisympäristön antamia mahdollisuuksia oppimiselle ja oppimisen ohjaukselle. Tämän opettajat tiedostivat itsekin vastaustensa perusteella. Osa opettajien mainitsemista puuttuvista ominaisuuksista oli rakennettu oppimisympäristöön, mutta opettajat eivät olleet tulleet niitä havainneeksi. Lisäksi muutama opettaja koki vaikeaksi mieltää oppimisympäristöä kasvatuksellista teoriataustaa vasten. Kysymyslomakkeet oli rakennettu siten, että opettajat joutuivat pohtimaan oppimisympäristöä myös tätä taustaa vasten.

Oppilaiden suhtautuminen oppimisympäristöön oli hieman opettajia kriittisempää. Tämä saattoi johtua siitä, että samalla tavalla kuin opettajillekin, oppimisympäristö oli uusi väline myös oppilaille. Oppilaillakaan ei siis vielä ollut tarvittavia keinoja hallussaan opiskella avoimessa oppimisympäristössä. Lisäksi oppilaat joutuivat käytännössä miettimään oppimisympäristön toimintoja ja niiden toimivuutta enemmän kuin opettaja projektitöitä tehdessään. Tällöin puutteet ja tekniset ongelmat tulivat helpommin esille, kun taas jotkin asiat saattoivat jäädä opettajalta helpommin huomaamatta.

Kaiken kaikkiaan tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että opettajat tarvitsisivat enemmän teknistä ja pedagogista ohjausta, jotta he kykenisivät tehokkaammin integroimaan avoimen oppimisympäristön oppiaineensa opetuksen yhteyteen. Tämä vaatii tulevaisuudessa huomattavaa lisäresursointia koulutukseen alkaen jo uusien opettajien koulutuksesta.


Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto Seuraava