Etäopetus Multimediaverkoissa (ETÄKAMU) -tavoitetutkimushanke
Oppimisen ohjaus tietoverkkoja hyödyntävässä etäopetuksessa
Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto SeuraavaTEKES

2.10.7 Pohdinta ja johtopäätökset

Saija Mäki-Komsin mukaan ( Ahonen, Mäki-Komsi & Pajunen, 1998 ) kehitettäessä oppimis- ja ohjaustoimintoja tietoverkkoja hyödyntäviksi seuraavat asiat tulisi huomioida:

Seuraavassa pohditaan kokeilun eri osioista saatuja tuloksia vielä yksityiskohtaisemmin.

Aikuinen Oppijana -kurssi

Aikuinen Oppijana -kurssia lähdettiin suunnittelemaan siltä pohjalta, että osallistujilla olisi valmiudet ja resurssit käyttää tietokonetta Internet-yhteyksin. Ensimmäisellä lähiopetusjaksolla kuitenkin osoittautui, että vain muutamalla osallistujalla oli mahdollisuus ja valmiudet käyttää tietoverkkoyhteyksiä. Saatujen kokemusten perusteella olisikin jo kurssin suunnitteluvaiheessa tärkeää pohtia millaisia taidollisia valmiuksia osallistujilta edellytetään ja millaiset minimilaitevaatimukset asetetaan. Tämän lisäksi ennen kurssin alkua olisi vielä syytä tarkistaa todellinen tilanne käyttömahdollisuuksien osalta. Lisäksi tulisi tarvittaessa järjestää koulutusta ja perehdytystä.

Kokemukset osoittivat myös, että oppijoiden motivointiin ja sitouttamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Jotta käyttö olisi aktiivista, tarvitaan jo harjoitteluun todellisia, oppijoille hyödyllisiä oppimistehtäviä. Oppijoiden pitäisi siis saada jo harjoituksista todellista hyötyä oman työnsä tai toimintansa kehittämiseen. Opettajan tai suunnittelijan tulisi myös antaa oppijoille vinkkejä ja vaihtoehtoja, kuinka esimerkiksi ryhmätyöohjelmistoa voidaan käyttää työympäristössä. Tämä luonnollisesti edellyttää sitä, että opettajille annetaan riittävä koulutus, jotta he tietävät eri käyttömahdollisuuksista. Motivointiin ja sitouttamiseen liittyy läheisesti myös asenteet ja käsitykset. Jos osallistujalla on kielteinen suhtautuminen tietokoneisiin ja hän näkee, että siitä ei hänelle ole hyötyä, on aika turhauttavaa esitellä erilaisia mahdollisuuksia. Tärkein haaste onkin siinä, että asennoidutaan uutta työvälinettä kohtaan positiivisesti ja että se koetaan hyödylliseksi.

Lähiopetuksen ja Internetin kautta tapahtuvan etäopetuksen tai itseopiskelun välinen suhde tulisi myös miettiä tarkemmin, jotta nämä kaksi eri opiskelumuotoa tukisivat oppimisprosessia. Tilanteessa, jossa oppimisvalmiuksia pyritään kehittämään irrallaan varsinaisista koulutussisällöistä, kuten Aikuinen Oppijana -kurssilla, tulisi myös varsinaisten kurssien sisältöjen asiantuntijoiden osallistua suunnitteluun. Näin saataisiin oppimisvalmiuksien kehittäminen kytkettyä luonnollisemmin varsinaiseen koulutusjaksoon.

Videoneuvottelu

Videoneuvottelun käyttö opetustilanteessa oli uutta sekä opettajalle että oppijoille. Näin jälkikäteen voidaankin todeta, että jotta itse videoneuvottelutilanne ei mene harjoitteluun, pitäisi ennen yhteyden ottamista käydä läpi videoneuvottelun keskeiset periaatteet ja se, miten tilanne eroaa normaalista luokkahuonetilanteesta. Lisäksi oppijoiden aktivointiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Keskustelulle, ajattelulle ja vuorovaikutukselle pitäisi löytyä tilaa. Myös tekniikan toimiminen tulisi varmistaa hyvissä ajoin ennen itse koulutustapahtumaa, jottei aika kulu siihen, että ääni toimii, kuva ei, tai päinvastoin.

Verkko-Paja ja Verkko-Tutor

Verkko-Paja koettiin periaatteessa positiivisena välineenä, harjoittelun ja yhteyksien puute esti kuitenkin hyödyntämisen monen käyttäjän osalta. Kun ensimmäinen edellytys, eli yhteydet, on kunnossa, tarvitaan riittävän pitkä perehdytysjakso, jotta uusi toimintaympäristö tulee tutuksi ja osaksi muuta toimintaa. Oppijoille pitää antaa mahdollisuus harjoitella käyttöä ohjatusti. Lisäksi huomio pitää kiinnittää siihen, että opettajan, tutorin ja suunnittelijan (pedagoginen ja tekninen) roolit suhteessa ohjaukseen ja tukeen määritetään etukäteen.

Verkko-Paja ja Verkko-Tutor tulisi nivoa enemmän yhteen esimerkiksi siten, että Verkko-Pajassa olisi tiettyjä keskusteluteemoja, johon Verkko-Tutorista pitäisi hakea vastauksia. Jos yhteiskäyttöä ei ohjeisteta, käyttäjän voi olla hankala hahmottaa ideaa.

Artikkelin yhteenveto ja johtopäätökset

Artikkelissa käsiteltiin oppimisen ohjausta ja aikuisten oppimisvalmiuksien kehittämistä. Empiirisenä aineistona toimi Kaakonseudun oppimiskeskuksessa toteutettu ETÄKAMUn Kasvatus-pilotin kokeilu, Aikuinen Oppijana -kurssi. Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin tutorointia etäopetuksessa ja tietoverkoissa.

Tuloksista kävi ilmi, että Aikuinen Oppijana - kurssi koettiin hyödyllisenä, joskin joiltakin osin liian akateemisena eikä sovellettavuutta oman toiminnan kehittämiseen aina tiedostettu. Toisaalta oppijat kokivat, että tietoverkkoavusteisen oppimisen ohjaus -kanavan käyttö ei tuo käytännössä riittävästi lisäarvoa. Tämän vuoksi tulisikin miettiä tarkkaan se, millaista hyötyä osallistujille tällainen kanava tarjoaa käytännössä.

Kaakonseudun oppimiskeskuksen kokeilu osoitti selvästi sen, että suunnittelu ja tiivis yhteistyö eri osapuolten ja toteuttajien välillä jo ennen kurssin alkua ovat toimivan kokonaisuuden kannalta merkittäviä. Kokeilu osoitti myös, että ajasta ja paikasta riippumattomille oppimisen ohjaus -kanaville on tarvetta. Tietoverkkoavusteisesti toteutettuna tämä kanava edellyttää kuitenkin sitä, että osallistujien tekniset ja toiminnalliset valmiudet ovat oikealla tasolla.

Ajasta ja paikasta riippumattomille ohjaus- ja oppimisjärjestelmille on todellinen tarve. Ympäristöjä on toki jo olemassa monentyyppisiä ja tässä artikkelissa esiteltiin eräs vaihtoehto arviointeineen. Jatkossa onkin haasteellista löytää oikeat oppimisympäristöt räätälöidysti oppijoiden erilaisiin tarpeisiin. Tämä edellyttää teknisesti joustavia ratkaisuja ja hyvin suunniteltua ohjausjärjestelmää. Lisäksi vanha sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" pätee tässä yhteydessä. Suunnitteluprosessiin kannattaa käyttää aikaa ja resursseja ja hyödyntää jo suunnitteluvaiheessa teknisiä ja pedagogisia arviointirunkoja.


Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto Seuraava