Etäopetus Multimediaverkoissa (ETÄKAMU) -tavoitetutkimushanke
Projektitoiminnan opiskelu tietoverkossa
Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto Seuraava TEKES

2.8.3 Tutkimuksen viitekehys ja tutkimusongelma

Läntiset teollisuusmaat ovat siirtyneet joustavan erikoistumisen aikakauteen. Erikoistumisen myötä yritysten välisen yhteistyön merkitys kasvaa; yritykset ja laitokset verkottuvat. Joustava erikoistuminen ja yritysverkkojen syntyminen onkin edellytys kokonaisvaltaisen kilpailukyvyn ja huippuosaamisen aikaansaamiseksi. ( Mäkelä & Stenlund 1995 , 12-48.)

Verkostotyöskentely on uudenlainen yhteistyön muoto. Yhden verkoston asiantuntijana toimiminen ei estä toimimista myös toisen verkoston asiantuntijana. Eri yhteistyöosapuolet voivat olla osin myös kilpailijoita keskenään ja tämän vuoksi verkostotyöskentely edellyttääkin uudenlaista moraalia, rehellisyyttä ja avoimuutta sekä yhteisiä menetelmiä. Lisäksi yhteistyöllä on oltava hallinnollinen muoto ja verkostotalouden näkökulmasta projekti voidaankin määritellä moniammatillisen tiimi- ja verkostotyöskentelyn hallinnolliseksi muodoksi. ( Mäkelä & Stenlund 1995 , 12-48.)

Haasteena projektityöskentely

Projektityön luullaan usein syntyvän itsestään. Jotain työkohdetta nimitetään projektiksi tai työryhmää tehtävästä vastaavaksi projektiryhmäksi. Projektityön onnistuminen edellyttää kuitenkin vahvaa sitoutumista. Sitoutumisen puute sekä ohjauspanoksen vähäisyys ovat johtaneetkin usein ikuisuusprojekteihin ja jopa pysyviin projekteihin. ( Mäkelä & Stenlund 1995 , 12-48.)

Projektin ohjaukselta vaaditaan jämäkkyyttä ja etenemisen seuranta on organisaation kriittinen menestystekijä. Stenlundin ja Mäkelän ( 1995 , 12-48) mukaan projektitoiminnassa ongelma-alueita ovat

Kehittämistyössä on pyrittävä mahdollisimman joustavaan ohjaukseen. Toimintatapoja on muutettava aina, kun työn sisältö täsmentyy tai muuttuu. Organisaatiossa on tärkeää, että asennoituminen projekteihin muuttuu ja että osataan ottaa opiksi kertyneistä kokemuksista. Varsinkin huonoista kokemuksista opitaan ja onnistuneelle toiminnalle on välttämätöntä, että työn tuloksia arvioidaan ja hyödynnetään. Verkostokulttuuri opitaan parhaiten juuri toimimalla verkostoissa ja kyseessä onkin projektiorganisaatiossa työskentelevien kehittymisen ja jatkuvan oppimisen prosessi. ( Mäkelä & Stenlund 1995 , 12-48.)

Oppiva projektiorganisaatio

Organisaatiot ovat muuttumassa mm. tietotekniikan käytön laajetessa jatkuvan oppimisen instituutioiksi. Työntekijöiden on koko ajan opittava sekä opeteltava uutta ja jatkuva oppiminen tulee tällöin osaksi jokapäiväistä työtä. ( Rosow & Zager 1988 , 12-14; Casner-Lotto & associates , 1988 , 7.) Yksilöiden ja ryhmien oppiminen ei kuitenkaan vielä riitä, vaan niiden toiminnan on organisaatiossa nivouduttava yhteen. Vasta tällöin voidaan Saralan ( 1988 , 1996 ) mukaan puhua oppivasta organisaatiosta.

Oppiva organisaatio kehittää jatkuvasti itseään. Se on organisaatio, jossa kaikki jäsenet ovat jatkuvasti ja tietoisesti opettelemassa uusia asioita; työntekijät oppivat oppimaan yhdessä. Heidän sallitaan toteuttaa omia ajatuksiaan ja ideoitaan eikä oman työn kehittäminen rajoitu koulutuksessa saataviin tietoihin ja taitoihin, vaan se on jatkuvaa. ( Honold 1991 , 56; Ruohotie 1996 , 40.)

Projektiorganisaatiossa kokemusten kautta kehittyminen on tärkeää. Organisaation oppiminen on keskeisellä sijalla, jotta samoja virheitä ei toistettaisi projektista toiseen. ( Mäkelä & Stenlund 1995 , 12-48.) Oppiva organisaatio olisikin ymmärrettävä ajattelutavaksi, jossa jatkuvalla itsearvioinnilla pyritään entistäkin joustavampaan ja asiakaslähtöisempään toimintatapaan.

Aikuinen oppijana

Aikuiskoulutuksessa on tärkeää, että opittava asia on mielekästä ja sillä on merkitystä oppijan toiminnan kannalta. Opiskeltavalta ainekselta vaaditaan siis toimivuutta todellisissa työ- ja elämäntilanteissa. ( Nieminen 1991 , 14-16; Reiss 1991 , 48.)

Aikuisten oppimiselle on Rogersin ( 1989 ) mukaan tyypillistä ilmiö, jota hän määrittää luonnolliseksi oppimisprosessiksi ( the natural learning process ). Tämän mukaan aikuisen oppimiseen liittyy neljä ominaispiirrettä:

Varilan ( 1995, 143 ) mukaan aikuisen oppimisen mustavalkoisia joko/tai asetelmia tulisi kuitenkin välttää: " Omaleimaisuutta on, mutta ei ehdotonta eikä absoluuttista vaan suhteellista ". Hänen mielestään " arvostus, kunnioitus ja kokonaisuuden kauneuden tajuaminen ovat aikuisdidaktiikan perusainekset ".

1990-luvulla on lisääntyvästi korostettu oppimisympäristöajattelua, verkostoitumista ja itseohjautuvaa opiskelua tai oppimista. Varilan ( 1995, 135-136 ) mukaan valtaosa aikuisen oppimisesta tapahtuu satunnaisoppimisena. Satunnaisoppimista ei voida välttämättä pitää laadullisena oppimisena, jos kriteeriksi asetetaan oppijan tietoisuuden kehittyminen, mutta sitä ei pidä väheksyäkään. Hänen mukaansa puhuttaessa aikuisen oppimisesta onkin väistämättä korostettava myös oppimisympäristöajattelua.

Tietoverkko oppimisympäristönä

Mannisen ja Pesosen ( 1998 , 268) mukaan oppimisympäristö voidaan määritellä paikaksi, tilaksi, yhteisöksi tai toimintakäytännöksi, jonka tarkoitus on edistää oppimista. Wedemeyer jo 1980-luvulla määritteli oppimisympäristöä seuraavasti: Eräässä mielessä olemme palaamassa takaisin varhaisimpaan oppimisympäristökäsitteeseen - ihminen vuorovaikutuksessa luonnon kanssa, oppien ja opettaen milloin vain ja missä vain. Yksilö ja häntä ympäröivät asiat muodostavat perustan opiskelijan oppimisympäristölle, toisin sanoen oppiminen voi tapahtua vain siellä, missä oppija on läsnä. Onko siis elinikäinen oppimisympäristö vain henkilö ja hänen ympäristönsä, joka ei millään tavalla rajoitu aikaan ja paikkaan? ( Wedemeyer 1981 , 30.)

Tietoverkossa tapahtuva opiskelu mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman sekä joustavan opiskelutavan, jossa opiskeluun liittyvä materiaali, tehtävät ja ohjaus on tietoverkon välityksellä osallistujan käytettävissä. Tietoverkot mahdollistavat myös yhteistoiminnallisuuden toisistaan maantieteellisesti etäällä olevien opiskelijoiden kesken. Kuitenkin Kaupin ( 1994 , 251) mukaan oppimisympäristöiksi tieto- ja viestintäverkkojen voidaan katsoa muodostuvan vasta, kun niiden kautta tapahtuvasta toiminnasta tulee mielekäs oppimista tukeva ja ohjaava kokonaisuus.

Arvioinnin pedagoginen viitekehys ja tutkimuksen tavoite

Tässä tutkimuksessa sovelletaan seitsemää ns. elinikäisen oppimisen ominaisuutta, jotka soveltuvat myös aikuisten oppimisen arviointiin. Nämä ominaisuudet perustuvat Jonassenin ( 1995 ) esittämään mielekkään oppimisen ominaisuuksien listaan, joka esitellään tämän teoksen luvussa I ( Ruokamo & Pohjolainen ). Nämä tutkimuksessa sovellettavat 7 oppimisen ominaisuutta ovat konstruktiivinen, aktiivinen, yhteistoiminnallinen, intentionaalinen, kontekstuaalinen, reflektiivinen sekä siirtovaikutus. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida miten opiskelijat kokivat tietoverkkoon (Internet) luodun projektitoiminnan opiskeluun liittyvän oppimisympäristön tukevan heidän oppimistaan.


Edellinen Ylempi otsikkotaso Sisällys Hakemisto Seuraava