<< >> Ylö Otsikko

3.2 Mediapalvelin

Mediapalvelin eroaa tavallisesta verkossa toimivasta palvelimesta (kuten WWW palvelin tai lähiverkkopalvelin) suuremman tallennuskapasiteettinsa, luotettavuutensa ja siirtonopeutensa perusteella.

Pääasiallinen mediapalvelimelle tallettava materiaali on yleensä videokuvaa, animaatiota ja ääntä. Talletettava videokuva on tavallisesti MPEG-formaatissa ja still-kuvat JPEG-formaatissa. Ääni voidaan tallettaa esimerkiksi CD-formaatissa tai MPEG-formaatissa. Liikkuvan kuvan ja äänen varastoiminen vaatii suurta tallennuskapasiteettia. Mediapalvelinten tallennuskapasiteetti onkin tavallisesti useita kymmeniä gigatavuja.

Mediapalvelimen siirtokapasiteetille asetetaan myös suuria vaatimuksia. Niiden pitää pystyä lukemaan kovalevyltä ja edelleen siirtämään halutulle väylälle useita toisistaan riippumattomia reaaliaikaisia datavirtoja yhtä aikaan. Video on Demand palveluiden yhteydessä palvelimen on pystyttävä tarjomaan myös tavallisimpia videolaitteessa olevia toimintoja, kuten eteen- ja taaksepäin kelausta ja tauko-toimintoa. Näitä mediapalvelinten ominaisuuksia tullaan tulevaisuudessa käyttämään hyväksi myös erilaisissa verkotetun multimedian sovelluksissa. Mediapalvelimeen liitytään tavallisesti joko ATM-yhteydellä (mahdollisesti useilla) tai nopealla Ethernet-yhteydellä (100 Mbit/s).

Luotettavuudelle asetetaan myös suuret vaatimukset. Yhden levyn rikkoutuminen ei saa näkyä palvelun tilaajalle, vaan datasiirron on pysyttävä samalla tasolla. Palvelimilla voidaan käyttää jotain RAID-levyjärjestelmän tasoa. Levyjen täydellisellä peilaamisella (RAID 1) saavutetaan paras tietoturvataso, mutta vastaavasti muistin kulutus on suurin. Tietoa voidaan tallettaa myös useille levyille hajanaisesti ja tallettamalla yhdelle levylle pariteettitietoa, voidaan rikkoutuneella levyllä ollut data palauttaa (RAID 2,3,4,5) [d]. Samaa tekniikkaa käytetään myös tavallisilla verkkopalvelimilla. Palvelin vastaan myös, että kerran aloitettua datavirtaa ei keskeytetä ennen kuin kaikki data on siirretty, käyttäjä keskeyttää datasiirron tai palvelin hajoaa. [e].

Mediapalvelin koostuu kahdesta pääosasta. Sovelluspalvelimen tehtävä on hoitaa hallinnolliset tehtävät, kuten erilaiset tietokantatoiminnot ja yhteydenmuodostaminen. Varsinaisen datan käsittelyn ja siirtämisen hoitaa mediapalvelimen toinen osa, jota voidaan kutsua vaikka videokoneeksi (HP) [f]. Se on suunniteltu erityisesti suuren data määrän tehokkaaseen siirtämiseen. Sen toiminta on jaettu kolmeen eri pääalueeseen: tapahtumien hallintaan, sisällön hallintaan ja verkon hallintaan.

Nimensä mukaisesti multimediapalvelin olisi useata eri mediamuotoa ja käyttötarkoitusta palveleva tietokonelaitteisto ohjelmistoineen. Tätä multimediapalvelinta voisi verrata myös sovelluspalvelimeen, joka on osa Hewlett Packardin mediapalvelinmäärittelyä (kts. edellä). Seuraavassa hahmotellaan multimediapalvelimen toimintoja ja sen hallinnassa huomioitavia seikkoja.

Jos tarkoituksena on, että mahdollisimman moni opiskelija ja opettaja pääsisi käyttämään laitteistoriippumattomalla ja yksinkertaisella tavalla multimediapalvelimen sisältöjä, tulisi palvelimen hallintaohjelmiston tukea standardin asemassa olevien Internet-selainohjelmistojen (Netscape Navigator, Microsoft Explorer, Mosaic) käyttöä. Vuorovaikutteisuuden ja monipuolisuuden lisäämiseksi palvelimen hallintaohjelmiston (Web Server) tulisi tukea myös selainohjelmien nykyisiä ja tulevia laajennuksia. Näistä laajennuksista tällä hetkellä lupaavimpia ovat Sunin Javascript [g], Adoben Shockwave [h], Microsoftin Active X-ohjelmointirajapinta [i].

Helppokäyttöisen ja suorituskykyisen käyttöjärjestelmän lisäksi palvelimeen tarvitaan WWW-palvelinohjelmisto, joka usein on valmistaja kohtainen ja sisältää erityispiirteitä. Netscapella on oma Enterprise Server -ohjelmistonsa [j] ja Microsoftilla Internet Information Server [k].

Oppimateriaalista puhuttaessa tärkeäksi asiaksi nousee tekijänoikeudet ja niiden hallitseminen. Samoin palvelimen kautta tulisi pystyä hallitsemaan eri käyttäjäryhmiä ja näiden oikeuksia. Tässä kohtaa yhtenä ratkaisuna on rajata käyttäjät organisaation sisälle, jolloin puhutaan Intranetista.

Intranetit ovat kokoelma TCP/IP -protokollaa hyväksikäyttäviä aliverkkoja ja tietokoneita, jotka on kytketty toisiinsa nopean runkoverkon välityksellä. Intranet- ratkaisun etuna Internet-ratkaisuun on se, että organisaation sisäisille ryhmille voidaan tarjota eri yhteyksiä ja palveluja kuin ulkopuolisille. Esimerkiksi nopeat Fast-Ethernet -yhteydet organisaation mikroluokasta ja hitaammat modeemi-/PPP-yhteydet organisaation ulkopuolelta. Lisäksi opetusmateriaali voidaan rajoittaa vain tietylle käyttäjäryhmälle esimerkiksi organisaation opiskelijoille ja opettajille. Tällöin kuitenkin yhtenä osana multimediapalvelinta olisi myös palomuuriratkaisu (Firewall).

Tärkeä osa multimediapalvelimen toimintaa on materiaalin tuottamisen helppous. Opetuksesta vastaavien henkilöiden tulisi pystyä hallitsemaan materiaalin tuottaminen ja lisääminen palvelimelle. Sekä Netscapelta että Microsoftilta on tulossa erityisesti tähän tarkoitukseen soveltuva ohjelmisto. Esimerkiksi Fast-Track ohjelmisto sisältää Web Server-hallintaohjelmiston ja HTML-dokumenttien konversiossa tarvittavat työkalut [l]. Myös FrontPage-ohjelmiston avulla voidaan hallita hierarkkisesti koko HTML-dokumenttikantaa ja lisätä uusia sivuja ilman HTML-kielen koodausta [m].

Multimediapalvelimen yhtenä osana tulisi olla tietokantaohjelmisto, jonka avulla hallitaan palvelimelle talletettujen video- ja äänitiedostojen lisäksi teksti-, kuva-, HTML- ja ohjelmatiedostoja. Näin sähköinen opetusmateriaali olisi paremmin hallittavissa ja löydettävissä. Ilman materiaalin indeksointia systeemin ylläpito vaikeutuu kohtuuttomasti. Yksi WWW-pohjainen kurssi saattaa sisältää satoja tekstidokumentteja, kuvia ja muuta materiaalia. Tietokannan käyttö materiaalin hallintaan olisi myös tarkoituksenmukaista opettajan linkittäessä käyttäjille eri tasoisia ja eri oppimistyylejä tukevia kursseja suuresta materiaalikokonaisuudesta. Tunnetuimpia tietokantaratkaisuja ovat Oraclen Web Server [n] ja Microsoftin SQL-server [o].

CGI (Common Gateway Interface) on Web-palvelinohjelmistojen välisen yhteydenpidon standardimenettely, joka määrittelee miten ohjelma tulostaa tekstinsä ja mitä tietoja palvelin antaa selainohjelmalle. Tämän vuoksi CGI-liittymä soveltuu myös tietokantojen kyselykäyttöön. Nykyiset selainohjelmat tukevat HTML-kieleen perustuvia CGI-laajennoksia ja lähes kaikilla suurilla tietokantatoimittajilla on olemassa tai kehitteillä CGI-kyselymahdollisuus omiin tietokantoihinsa. Opiskelija voi siis tehdä kyselyjä HTML-lomakkeiden ja CGI-skriptien avustuksella tietokannasta. [2, 3]


<< >> Ylö Otsikko