<< >> Ylö Otsikko

3.1 Videoneuvottelulaitteiston komponentit

Videoneuvottelulaitteisto voidaan tietojenkäsittelyn perusperiaatteiden mukaisesti jakaa kolmeen osaan: syöttölaitteisiin, käsittelylaitteisiin ja tulostuslaitteisiin. Videoneuvottelussa nämä kaikki tarvitaan sekä kuvalle (video) että äänelle (audio) ja käsittely sisältää tärkeimpänä osanaan tiedon siirron eri neuvottelupisteiden välillä.

Syöttölaitteista tärkein on videokamera, joka tallentaa kuvan neuvottelijoista tai muusta kohteesta joka halutaan välittää muihin neuvottelupisteisiin.Erityisesti varta vasten rakennetuissa videoneuvottelutiloissa kameroita on useita, jolloin voidaan valita haluttu kuva uloslähetettäväksi, mahd. sekoittaa kuvia jne. Usein kameraa voidaan kauko-ohjata panorointeja ja zoomauksia varten. Muita mahdollisia videodatan syöttölaitteita ovat esim. dokumenttikamera, jolla voidaan välittää kuvia asiakirjoista (korvaten piirtoheitintä), videonauhuri tai tietokoneen näytön ulostulo, josta osa näyttökuvasta tai koko näyttö voidaan välittää videoneuvottelun oheismateriaaliksi. Audiodataa kerätään erilaisilla mikrofoneilla, jotka voivat vaihdella multimedia-PC:n mukana tulevista varusteista spesifisiin kaiutinpuhelinjärjestelmiin. Laitteistoon on myös mahdollista kytkeä jaettuja medioita ryhmätyön tueksi (esim. whiteboardista). Aiemmin nämä ovat olleet valmistajakohtaisia, mutta T.120-standardiperhettä tukevia laitteita on vähitellen tulossa käyttöön.

Neuvottelulaitteiston ydin on koodekki, koodaus- ja dekoodausyksikkö, jonka keskeisin tehtävä on kompressoida videokuva linjasiirtoa varten. Tässä käytetään yleisimmin ITU:n H.320-standardia, joka muistuttaa MPEGiä. Hyvätasoiseen ja riittävän kokoiseen kuvaan tarvitaan vielä dedikoituja laitteita, joko erillisiä yksikköjä tai PC-lisäkortteja, mutta halvimmat PC-sovellukset suorittavat koodauksen ja dekoodauksen pelkästään ohjelmallisesti. Audiosignaali käsitellään vastaavasti, yleensä ainakin dedikoiduissa videoneuvottelujärjestelmissä tehdään lisäprosessointia kaiun poistamiseksi. Äänen laatu vaihtelee normaalista puhelintasosta 7 kHz digitaaliseen äänentoistoon (G.722 tai G.728) laitteistosta ja siirtoyhteyden kapasiteetista riippuen. Video- ja audiodata multipleksoidaan ja siirretään tietoliikenneyhteyttä pitkin neuvottelun toiselle osapuolelle, missä se dekoodataan, prosessoidaan ja välitetään vastaanottajille.

MCU:n (Multipoint control unit) avulla voidaan yhdistää kolme tai useampia videoneuvottelupisteitä toisiinsa. MCU hoitaa eri pisteistä tulevan audion ja videon kytkemisen siten, että jokainen neuvotteluun osallistuva voi seurata mitä tahansa muuta neuvottelupistettä. Sen tulee myös tukea käytössä olevia monipisteneuvottelustandardeja (ITU-T:n H.231, H.234 ja H.243), jolloin neuvotteluun voidaan osallistua eri valmistajien päätelaitteilla. [a, b]

Tiedonsiirtoon voidaan käyttää monia siirtomedioita alkaen 28,8 kbit/s modeemilinjoista (H.324) ATM-verkkoon (H.321), mutta tällä hetkellä yleisin on H.320 spesifikaation mukainen vähintään kahta 64 kbit/s käyttävä ISDN yhteys. Laitteistosta riippuen ISDN-linjoja voidaan lisätä aina 2 Mbit/s asti, kaistaleveyden lisääminen parantaa luonnollisesti kuvan ja äänen laatua. Myös videoneuvottelu internetin yli on mahdollinen, mutta kuvan ja äänen laatu ei usein ole kovin tyydyttävä. Erityisesti kuvan ja äänen synkrononti tuottaa ongelmia tavallisissa lähiverkoissa (H.323 standardiluonnos), ratkaisuksi on esitetty isokroonisen Ethernetin käyttöä (H.322 standardiluonnos)

Vastaanottajapäässä tärkein laitteiston osa on videomonitori tai useampia. Halvimmissa ratkaisuissa monitorina on PC:n kuvaruutu, studioratkaisuissa käytetään tyypillisesti 1-3 dedikoitua monitoria. Useampi monitori mahdollistaa esim. lähtevän signaalin tarkkailun omassa ruudussaan ja tekee yhteydet useisiin paikkoihin helpommin jäsennettäviksi kuin ruudun jakaminen tai kuva kuvassa järjestelyt. H.261-standardi sallii kuvan päivitystaajuudet väliltä 7,5-30 Hz, peruskuvakoko on H.320-videoneuvottelussa 352*288 pikseliä, vaihteluvälin ollessa QCIF:istä (176*144 pix) 4CIF:iin (704*576 pix). Äänentoistojärjestelmät voivat vaihdella PC:n kuulokeliitynnästä studiolaitteistoon. [1], [c].

Laitteistoa voidaan ohjata esim. PC:llä toimivalla kontrolliohjelmalla tai erillisellä kaukosäätimellä, jolla voidaan valita esim. kuvanlähde, kytkeä äänen lähetys päälle ja pois (usen hyödyllistä multipoint-neuvotteluissa) sekä liikutella ja zoomata omaa tai vastapään videokameraa.


<< >> Ylö Otsikko