<< >> Otsikko

7 Yhteenveto

Tässä raportissa esiteltiin etäoppimateriaalin rakennemalli. Mallin kehittämisen tavoitteena oli kehittää oppisisällön loogista rakennetta tukeva malli, joka mahdollistaa internet-, intranet-, tai WWW-verkon kautta jaeltavan etäopetusmateriaalin käyttämisen oppijalle ja hänen oppimisprosessilleen ja -tyylilleen soveltuvalla tavalla.

Oppimiskäsityksistä lähtökohdaksi valittiin konstruktivismi. Oppijalla on jo ennestään jotain tietoa, jonka hän on jakanut kokonaisuuksiin oman assosiointinsa perusteella. Uuden oppiminen tapahtuu niin, että oppija pyrkii sitomaan uusia asioita loogisiksi osiksi niiden asioiden yhteyteen, jotka ovat hänelle jo ennestään tuttuja. Oppimis- ja opiskelumenetelmistä etäopetukseen soveltuu Open (and ) Flexible Learning, joka on oppijakeskeistä oppimista, ts. opiskelija lähestyy opittavaa asiaa omien tarpeidensa ja mielenkiintonsa mukaan. Oppijakeskeiset opetustekniikat, joissa opettajan rooli on lähinnä opiskeluun tarvittavien resurssien tuottamista ja koostamista, ohjausta ja opastusta, koettiin etäopiskeluun soveltuviksi. Oppimisprosessi on oppijan omaa, aktiivista toimintaa, jonka tuloksena tapahtuu oppimista.

Opetusmateriaali ei itsessään voi kattaa koko oppimisprosessia ja siihen liittyviä toimintoja. Huomion kohdistaminen pelkästään oppimateriaaliin ja oppisisältöihin aiheuttaa sen, että oppimisesta muodostuu pelkästään muistamista, joka ei edistä kognitiivisten taitojen kehittymistä. Tätä voidaan myös kuvata termillä pintaoppiminen.

Syväoppimista ja kognisten taitojen kehittymistä voidaan edistää saamalla oppilas kyselemään ja selittämään, sekä (metakognitiivisella tasolla) suunittelemaan ja ohjaamaan toimintaa sekä arvioimaan opittua. Pyrkimystä tähän on etäopiskelussa esiintynyt mm. siten, että oppimateriaaliin on liitetty erilaisia tehtäviä, joissa oppijaa pyydetään arvioimaan, tulkitsemaan ja selittämään oppimaansa. Tehtävät voivat olla itsekseen tai (vaikka etäopetusryhmässä tai yhteisessä virtuaalityötilassa) ryhmässä pohdittavia. Etäopetuksen järjestäjä voi myös kommentoida opiskelijan vastauksia ja antaa palautetta opiskelijan edistymisestä.

Oppimateriaalin laadinnassa tulee olla ottaa huomioon oppimistyylit ja mahdolliset erilaiset (konstruktisista valmiuksista johtuvat) lähestymistavat oppimateriaaliin. Oppimateriaali tulee aina laatia joko oppijoiden mukaan, tai siinä tulee itsessään kuvata kenelle se on tarkoitettu. Oppimateriaalin laatimiseen liittyy myös viestinnän ja vuorovaikutuksen, sekä itseopiskelu-ja vastaustehtävien suunnittelu. Oppimateriaalin ulkoasu voi vaikuttaa opiskelijaa motivoivasti, kuten myös hyvin jäsennelty sisältö. Jaettaessa dokumentteja tietoverkon välityksellä tulee huomiota kiinnittää myös erilaisiin haku- ja tulostusmahdollisuuksiin, tapoihin esittää oppilaalle hänen mahdollisuutensa lähestyä oppimateriaalia (käyttöliittymä- ja toimintosuunittelu) sekä elektronisessa muodossa olevan etäoppimateriaalin hallintamekanismeihin (tietojärjestelmä, sovellusohjelmat) ja esittämismahdollisuuksiin.

Elektronisen dokumentin rakenteen ja ulkoasun kuvaamiseen on kehitetty erilaisia standardeja, kuten SGML ja HTML. Mikäli dokumentti esitetään rakenneosina (SGML), voidaan nämä rakenneosat määrittellä (DTD l. Document type description) tukemaan dokumenttien sisäistä, semanttista merkitystä. Perinteisestä A4-dokumentaatiokäsitteestä tulisi pyrkiä eroon. Rakenneosiin jaettu dokumentaatio voidaan oppijan käynnistämän haun perusteella koostaa oppijan tarvitsemista rakenneosista. Voidaankin todeta, että elektroninen dokumentti on ajan tai muun ennalta-asetetun määreen funktiona esitettävä semanttinen kokonaisuus. Muu määre voi esimerkiksi olla oppijan antama tai hänelle määritelty vaikeustaso.

Dokumentin rakenneosan "semanttisen koon" määrittely voi poiketa teknisestä toteutustavasta riippuen. Käsitetason yksikkönä, jonka on pienin opiskelijalle esitettävä irrallinen asiakokonaisuus tai muihin yksiköihin liitettävä asiakokonaisuus, suositellaan käytettäväksi informaatioyksikköä (tai informaatioelementtiä). Informaatioyksikkö voi sisältää muita rakenneyksiköitä, mutta näistä poiketen sillä on oma identiteetti, oma versionhallinta ja yksi tuottaja. Informaatioelementin pitäisi sisältää semanttinen tietokokonaisuus, joka voidaan irrottaa kontekstistaan (lineaarisesta tekstistä) ja esittää yhdessä muiden informaatioelementtien kanssa uuden, tarpeen mukaan esitettävän elektronisen dokumentin osana.

Etäoppimateriaalin rakennemalli on lyhyesti kuvattuna seuravanlainen ( ks. kpl 4, kuvio 4).

Rakenneosa voi sisältää: tekstiä, kuvaa, ääntä tai videon. Eri mediamuotoja tulisi käyttää vain silloin, kun niiden käytöllä voidaan saavuttaa opetuksellista tai havainnollistavaa lisäarvoa.

Lopuksi kuvattiin lyhyesti etäoppimateriaalin hallintaan laadittavan tietojärjestelmän suunnittelun vaiheita, suunnittelussa huomioonotettavia seikkoja ja mahdollisia arkkitehtuurivaihtoehtoja. Arkkitehtuurivaihtoehtoina otettiin lyhyesti esille HTML-standardin mukaiset ratkaisut (manuaalinen ylläpito HTML-muodossa, HTML-dokumentaation jako rakenneosiin ja näiden hallinta relaatiotietokantaratkaisulla ja/tai rekursiivisia rakenteita hyväksikäyttäen) sekä painotettiin SGML-standardin mukaisesti talletetun dokumentaation pitkää käyttöikää, mutta monivaiheista käsittelyprosessia.

Oppidokumentaation tietojärjestelmä voidaan koota olemassa olevia sovellusohjelmia yhdistelemällä ja tarvittaessa räätälöimällä. Tietojärjestelmäratkaisua suunniteltaessa tulee myös määritellä etäopetusdokumentaation julkaisuprosessi, ja rajata, sekä suunnitella jukaisuprosessin osat ja toiminnot, jotka katetaan etäoppidokumentaation tietojärjestelmässä ohjelmallisesti.


<< >> Otsikko