<< >> Ylö Otsikko

Mitä on monimuoto-opetus ?


Monimuoto-opetuksessa kannustetaan oppijaa kehittämään itseohjautuvan oppimisen valmiuksiaan. Monimuoto-opetuksessa yhdistellään opetuksen eri muotoja joustavasti toisiinsa aika- ja paikkasidonnaisuuden vähentämiseksi. Monimuoto-opiskelun joustavuus ja opiskelun itsenäisyys sopivatkin hyvin yhteen edellä esitettyihin näkemyksiin oppimisesta ja tiedonmuodostuksesta. Monimuoto-opetuksen järjestelmään ja itseohjatun oppimisen ideaan liittyy kuitenkin vielä paljon selvittämättömiä ongelmia.

Monimuoto-opetusta on Suomesssa kehitetty erityisesti avoimen yliopiston, ammatillisen aikuiskoulutuksen ja myöhemmin etäopetukseen perustuneissa muissa aikuiskoulutusorganisaatioissa. Ensimmäiset avoimen yliopiston (aikaisemmin avoimen korkeakoulun) monimuotokokeilut käynnistyivät 1970 -luvulla.

Lähiopetus monimuoto-opetuksen osana ymmärretään sellaiseksi kaksisuuntaiseksi kommunikaation muodoksi, jossa opettaja ja opiskelija kohtaavat ja ovat vuorovaikutuksessa, face to face -kontaktissa keskenään. Lähiopetus voi olla normaalia luokkahuoneopetusta, opintopiirikokoontumisia, itsohjautuvia ryhmäistuntoja tmv. Lähiopetuksen keskeisimpiä tavoitteita on välittömien ja luontevien kontaktien syntyminen opettajan ja opiskelijoiden välille. Näin opettajat voivat kannustaa ja motivoida opiskelijoita heidän itsenäisessä työskentelyssään sekä antaa välitöntä palautetta opiskelijoiden toiminnasta. Työskentely pohjautuu kaikissa tapauksissa vapaaehtoiselle osallistumiselle sekä osallistujien aktiivisuudelle ja vuorovaikutukselle.

Etäopetuksella tarkoitetaan opetusmuotoa, jossa opiskeluaineisto välitetään opiskelijalle postitse, radion, television tai muun datasiirron avulla ja jossa opiskelijalla on tarvittaessa yhteysmahdollisuus opettajaan kirjeitse, puhelimitse tai muun vastaavan välittäjän kautta (Monimuoto-opetuksen työryhmä 1986, 1 ref. Lehtinen 1990, 16).

Etäopetuksessa opiskelijan edellytetään vastaavan itseohjautuvasti opintojensa etenemisestä ja asettamiensa tavoitteiden saavuttamisesta. Se vaatii opiskelijalta sekä itsenäisyyttä että opiskelutaitojen riittävää hallintaa. Kayen mielestä tärkeimpiä itsenäisen ja itseohjatusti etenevän opiskelijan piirteitä ovat:

1. kyky asettaa itselle opiskelutavoitteita

2. lujuus säilyttää oma opiskelutyyli

3. taito suunnitella ja organisoida opiskeluaikaa ja -strategioita

4. tarve kehittää taitoja opiskella erilaisista materiaaleista ja erilaisia teknisiä välineitä käyttäen samoin kuin kyky opiskella sekä yksin että ryhmässä

5. rohkeus kääntyä tarvittaessa opiskeluun liittyvissä asioissa opettajan tai tutorin puoleen (Lehtinen 1990, 17).

Modernia monimuoto-opetusta voidaan pitää vanhan, jo vuosisadan alusta annetun etäopetuksen (kirjeellisen opetuksen), laajennoksena. Monimuoto-opetuksesta on tullut suomalaiseenkin aikuisopiskeluun merkittävä opiskelun muoto. Tähän on vaikuttanut mm. tekniikan kehittyminen, joka on mahdollistanut uudet viestintämenetelmät. Monimuoto-opetusta on perustelu ainakin kolmenlaisilla perusteilla; 1) koulutuspoliittisilla perusteluilla, 2) kasvatuksellisilla perusteluilla sekä 3) taloudellisilla perusteluilla. (Paakkola 1991, 22 - 33).

1) Koulutuspoliittiset ratkaisut sanelevat siis ennenkaikkea monimuoto-opetuksen reunaehdot, mutta ne myös asettavat koulutukselle uusia haasteita ja tehtäviä. Yhteiskunnan taloudellisen kehityksen kannalta on tarpeen jatkuvasti lisätä ja täydentää työvoiman ammatillista tietotaitotasoa. Tätä puoltavat nopea elinkeinorakenteen ja tuotantotekniikan muuttuminen, jotka heijastuvat ammattirakenteen määrällisten suhteiden sekä ammattien sisällöllisten vaatimusten muutoksina. Tällöin aikuisten ammatillinen jatko-, täydennys- ja uudelleenkoulutus (usein työn ohessa) muodostuu välttämättömäksi toiminnaksi. Monimuoto-opetuksella on mahdollista liittää opiskelu ja työ joustavasti toisiinsa.

2) Opetustyön sisällöt ovat käyneet läpi erilaisia kehitysvaiheita (käsityömäinen, rationalisoitu, humanisoitu ja teoreettisesti hallittu opetustyö). Nykyisessä nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa oppimisessa painotetaan oppijan aktiivista suhdetta opiskeluun, jolloin painopiste siirtyy opettamisesta oppijan itseopiskeluun. Monimuoto-opetus on usein varsin yksilöllistä opiskelua, jossa lähtökohtana on oppijan itsenäinen, ohjattu itseopiskelu. Oppimisen kannalta se on hyvä lähtökohta, joka kannustaa oppijaa ottamaan itse vastuuta omasta oppimisestaan ja säätelemään sitä omien tavoitteidensa suuntaisesti. Oppijaa kannustetaan itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen, jotka ovat usein oppimisprosessin yleistavoitteitakin.

Aikuisoppijoilla oletetaan usein olevan jo valmiina oppimista helpottavat perusvalmiudet (valmius itseohjattuun oppimiseen ja kyky reflektiiviseen ajatteluun ja toimintaan). Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Aikuisilla on usein pitkä aika viimeisestä opiskelukerrasta ja oppimaan oppimisen -kyvyt ovat usein puutteelliset tai puuttuvat kokonaan. Suurta huomiota olisikin kiinnitettävä välttämättömiin oppimisen taitoihin jo ennen opintojen alkua.

3) Monimuoto-opetus on usein perinteistä opetusta taloudellisempaa. Asia riippuu kuitenkin ennen kaikkea opetuksen toteutustavasta (esim. käytetyistä opetusvälineistä) ja kohderyhmästä (esim. ryhmän koosta). Yleisesti voidaan kuitenkin todeta useiden kansainvälisten tutkimusten mukaan, että juuri monimuoto-opetuksen didaktis-metodiset ratkaisut voivat edistää kaikelle aikuiskoulutukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista: opiskelun joustavuuden ja saavutettavuuden lisääntymistä, opiskelun tuloksellisuuden paranemista ja opetuksessa käytettävien resurssien taloudellista ja tarkoituksenmukaista käyttöä (Telemaattiset kulttuuripalvelut -työryhmän muistio 1990, 111 ref. Lehtinen 1990, 15).

Monimuoto-opetuksen elementit

Oheen on koottu monimuoto-opetuksen keskeiset elementit:

Monimuoto-opetuksen ja etäopetuksen pedagogisen suunnittelun lähtökohta on, että annetuissa rajoissa pystymme edistamään oppijoiden toimintaa mielekkäiden tietorakenteiden syntymiseksi. Tämä edellyttää, että koulutusta toteuttavilla osapuolilla on riittävästi tietoa oppimisprosessista ja sen eri vaiheista. Lisäksi edellytetään että oppijoille on rakennettu riittävät oppimisen ohjaus- ja neuvontapalvelut. Käytännössä tämä tarkoittaa usein jatkuvan tutortoiminnan käynnistämistä ja ylläpitämistä opetuksen ja oppimisen tukena. Monimuoto-opetuksessa osa opetuksesta muunnetaan etäopetuksena toteutettavaksi opiskeltavan aineksen ja kohderyhmän mukaan. Oppimisen kannalta välttämätöntä vuorovaikutusta ylläpidetään tällöin mm. saatavilla olevan teknologian avulla.

Teknologiaa valittaessa on huomioitava ainakin seuraavat seikat:

- mikä viestintäväline on opettajan ja oppijan saatavilla

- edellyttääkö jokin oppimistavoite tietyn välineen käyttöä

- paljonko oppijan opiskeluunsa käyttämästä ajasta kuluu tiettyä välinettä käyttäen

- mitä tietyn välineen käyttö maksaa

- voidaanko halvempaa välinettä käyttäen saavuttaa hyväksyttävissä määrin oppimiselle asetetut tavoitteet

- tarjoaako valittu väline oppijalle riittävästi virikkeitä ja tukeeko se hänen aktiivisuuttaan

(lähde määrittelemätön)

Lisäksi teknologian valintaan vaikuttavat mm. se, että:

- projektilla on täysin oppilaitoksen päättäjien tuki ja voimavarat (taloudelliset ja akateemiset)

- käytettävissä on täysin koulutettu teknikko, jolla on täysi vastuu järjestelmän kaikkien osien toiminnasta

- opettajien koulutus on järjestetty -sekä tekninen että etäopetukseen liittyvä pedagogis-didaktinen

- laitteiden toimivuus on käytännössä täysin testattu ennen opetuksen aloittamista

- opettajat saavat apua materiaalin uudelleenmuokkauksessa

- ainakin toiminnan alussa opettajien palkkioissa huomoidaan toiminnan erilainen luonne

- opiskelijat valmennetaan toimimaan uudenlaisessa opetusympäristössä

- opintoryhmien pieni koko, joka mahdollistaa ryhmätyöt ja keskustelut etämuotoisena

- sovittava ja tiedotettava yhteydenpitojärjestelmästä myös häiriötilanteiden varalle

- opiskelijoiden tukijärjestelmien (nevonta, rekisteröityminen, kirjastopalvelut) tulee olla kunnossa myös etäopiskelijoille

- varsinkin teknisten tukihenkilöiden yhteystiedot jaettava opettajalle ja opiskelijoille

(vapaasti Michael Mooren lausumista)

Edelleen tärkeää on muistaa, että oppimisprosessissa tekniikka on aina väline, jolla pyritään saavuttamaan jotakin. Tekniikka ei ole itseisarvo oppimisessa. Oppimisen keskeisin "väline" on edelleen oppijan aivot ja hänen oma ajattelu ja asioiden prosessointityönsä. Keskeistä oppimisessa on kehittää oppijan ajattelemisen ja reflektoinnin valmiuksia. Mitä paremmin oppija on tietoinen omaan ajattelun, havainnon ja toiminnan tapaansa vaikuttavista sisäisistä ja ulkoisista tekijöistä, sitä helpompi hänen on valita kulloiseenkin oppimistilanteeseen soveltuvat oppimisen tyylit ja strategiat. Tämä edellyttää, että oppijalla on riittävästi tietoa oppimisen perusvalmiuksista ja oppimisen taidoista.


<< >> Ylö Otsikko