<< >> Ylö Otsikko

Miksi monimuoto- ja etäopetusta tarvitaan ?

Opetuksen järjestelyissä ja toteutustavoissa tapahtuvat muutokset ovat aina sidoksissa vallitseviin yhteiskunnallisiin ja koulutuspoliittisiin muutoksiin. Monimuoto-opetuksen vakiintumista osaksi suomalaista koulutustoimintaa, voidaan selittää ainakin niillä muutoksilla, joita on tapahtunut oppimisen merkityksessä, käytettävissä teknologioissa sekä koulutuksen taloudellisuus ja tuloksellisuus vaatimuksissa.

Elinikäisen oppimisen periaatteiden mukaan oppiminen voidaan nähdä osana elämäntapaa, jolloin se on osa olemista ja elämistä, ei niinkään perillepääsyä eikä välttämättä edes valmistumista tai valmiiksi tulemista. Oppiminen laajenee vertikaalisesta tasosta horisontaaliseksi, jolloin koulutus ja oppiminen nivelletään entistä joustavammin yksilön muuhun elämänkenttään. Avoimen oppimisen mukaisesti oppimisessa keskeisiksi nousevat vuorovaikutuksen, dialogin, kokemisen ja kokeilun toiminnot yhdistettynä oppijan reflektiivisiin ja metakognitiivisiin taitoihin.

Myös työn muotoihin etsitään uusia vaihtoehtoja mm. etätyön ja joustotyön malleista. Tämä parantaa yksilön mahdollisuuksia entistä paremmin jakaa aikaansa erilaisten velvoitteidensa, tarpeidensa ja elämäntilanteesta mukaisesti.

Oppimistoimintaan osallistuvien rooleissa on tapahtunut muutoksia. Nykykäsityksen mukaan oppijalta edellytetään aktiivista ja vastuullista otetta oppimisessa. Tämä asettaakin valtavasti uusia haasteita oppijan toiminnalle. Käsityksen mukaan oppija oma-aloitteisesti määrittelee oppimistarpeensa, oppimisen päämääränsä sekä valitsee oppimiselleen sopivan oppimisen strategian. Vastuullinen oppija myös osallistuu oman oppimisensa arviointiin ja kykenee suhteuttamaan oppimansa vallitseviin tiedonrakenteisiinsa.

Myös opettajan rooli muuntuu perinteisestä tiedonjakajasta oppimisen ohjaajaksi ja tukijaksi. Tietoaineksen hallinnnan ohella opettajalta vaaditaan yhteistoiminnallisia ja ryhmätyötaitoja sekä kykyä hienovireiseen empaattiseen toimintaan. Opettaja auttaa oppijoitaan relevantin tiedon valinnassa ja huolehtii siitä, että oppijoilla on saatavilla riittävästi oppimistehtävään liittyviä tietoyksiköitä mielekkäiden tietorakenteiden synnyttämiseksi. Koska oppiminen on aina yksilöllinen prosessi, muuntuu opettajan työ myös konsultatiiviseksi. Opettaja on myös oppimisprosessin käynnistäjä, oppimisilmapiirin luoja ja näiden ylläpitäjä.

Opetusta järjestävien organisaatioiden on tehtävä strategisia linjavalintoja, jotta opetuksen järjestämiseen liittyvät ratkaisut olisivat mahdollisimman onnistuneita. Kaikkea opetusta ei ole syytäkään järjestää etäopetuksena, mutta sellaisille koulutuksille, jotka olisivat tarkoituksenmukaisempia etäopetuksena tai monimuoto-opetuksena, tulisi taata riittävät toimintaedellytykset. Koulutuksen toteuttamisen tavoista johtuen, niihin liitetyt käytännöt ovat erilaisia lähiopetuksena tai monimuoto-opetuksena toteutetuissa koulutuksissa. Tällöin esim. opettajien ja tutoreiden työajat ja työnkuvat saattavat olla sisällöltään erilaisia, mutta määrältään ja laadultaan samanlaisia.

Teknologinen kehitys etenee huimaa vauhtia ja tuo jatkuvasti myös oppimisen ja opetuksen alueille uusia mahdollisuuksia. Teknologinen kehitys tietoverkkoineen ja videoneuvotteluineen helpottaa kanssakäymistä myös kansallisten rajojen ulkopuolelle ja laajentaa näin oppimisen lähteille pääsyä. Oppijan on entistä helpompi päästä osalliseksi kansainvälisestä oppiaine- ja tietotarjonnasta. Tämä luonnollisestikin asettaa haasteita mm. oppijan tietoteknisille valmiuksille ja varsinkin kielitaidolle. Oppijan on osattava tällöin myös itse valita tiedon tulvasta omalle oppimiselleen oleellinen tietoaines ja kehitettävä kriittistä asennoitumistaan tietoon.

Teknologinen kehitys tuo aina myös ongelmia. Edelleen meiltä puuttuvat suurimmaksi osaksi ns. välittäjät teknologisen ja pedagogisen henkilöstön väliltä. Teknologiasuuntautuneet henkilöt eivat välttämättä ole selvillä kaikista oppimisen saloista ja toisaalta taas pedagogisesti orientoituneet henkilöt eivät välttämättä tiedosta teknologian mahdollisuuksia ja rajoituksia. Oppijan kannalta myös laitteiden saatavuus tuottaa ongelmia. Vaikka esim. multimediatietokoneiden hinnat jatkuvasti putovat ja ohjelmistot kehittyvät yhä käyttäjäystävällisemmiksi, ei monellekaan tavallisella opiskelijalla ole verkko- tai modeemiyhteyksiä maailmalle. Koska laitteet ja ohjelmistot ovat vasta kehittymässä, on tietysti selvää, että myöskään käyttövarmuus ei ole taattu. Varsinkin opettajat kokevat helposti opetustilanteen turhauttavana, jos opetus mutkistuu laite- tai linjahäiriöiden vuoksi. Tämän vuoksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että opettajat ja oppijat valmennetaan laitteiden käyttöön mahdollisimman hyvin etukäteen. Myös sallivan ja epäonnistumiset hyväksyvän ilmapiirin luominen em. kokeiluluontoisissa etäopetustilanteissa, on tärkeää.

Kansainvälistyminen on myös edennyt pitkin harppauksin eteenpäin. Nuoriso on entistä kielitaitoisempaa ja myös valmiita entistä ennakkoluulottomammin tarttumaan härkää sarvista ja heittäytymään uusiin haasteisiin. Teknologan avulla tapahtuva vuorovaikutus koetaan ehkä uutuuttaan vielä jännittäväksikin, mutta ennenkaikkea se on osaltaan avartamassa mieliä kulttuuristen erojen tiedostamiseen ja arvostamiseen. Tämä tuo tietysti myös koulutuksen järjestäjille uusia haasteita. Heidän on pysyttävä ajan hermolla koko ajan ja oltava valmiita joustamaan ja tekemään kompromisseja mm. omien opintojensa sisältöihin ja laajuuksiin.


<< >> Ylö Otsikko