<< >> Ylö Otsikko

Monimuoto-opetus osana opetusjärjestelmää

Monimuoto-opetus termi on vakiintunut suomalaiseen alan keskusteluun 70 -luvulta lähtien etäopetukseen liittyvän käsitteistön yläkäsitteeksi. Kansainväliseen alan terminologiaan ei monimuoto-opetus (multiform- tai multimedia -teaching) ole kovinkaan vakiintunut. Tunnetumpia ovat etäopetukseen tai itseohjattuun oppimiseen liittyvät käsitteet (distance education, distance teaching, distance learning, independent studies, self-directed learning etc.).

Aikuskoulutusneuvoston (OPM 1989) mukaan 'monimuoto-opetuksella tarkoitetaan tietylle kohderyhmälle suunnitelmalliseksi kokonaisuudeksi yhdistettyä lähi- ja etäopetusta sekä itseopiskelua, joita tukee opiskelijan ohjaus ja neuvonta. Monimuoto-opetuksessa käytetään tarvittaessa hyväksi sähköistä viestintätekniikkaa, telemaattisia palveluja ja tietotekniikkaa. Opetusta voivat järjestää useat aikuiskoulutusorganisaatiot yhteistyössä.'

Aikuiskasvatuksen teoreetikko M. Knowles (1986) osui oikeaan todetessaan, että 'tämän vuosisadan lopussa yhä useammat koulutukselliset palvelut toteutetaan elektronisesti telekonferenssein, kaapeli- ja satelliittitelevision kautta, tietoverkkojen ja muiden keinojen avulla, joita ei ole vielä edes keksitty -edellyttäen, että kouluttajat ovat oppineet käyttämään mediaa sopusoinnussa aikuisten oppimisen periaatteiden kanssa. Samoin jo Ivan Illich teoksessaan Kouluttomaan yhteiskuntaan (1973) pyrki rikkomaan perinteisen luokkahuoneen rajoja ja ulottamaan oppimisprosessin oppijan koko elämänpiirin käsittäväksi. Myös Wedemayer (1981) herätti hämmennystä kouluttajien keskuudessa, asettamalla elinikäisen opiskelun yhteydessä perinteiset luokkahuoneperustaiset oppimis-opettamisympäristöt kysenalaisiksi ainoina oppimistapahtuman paikkoina. Hän puhui elinikäisestä opiskeluympäristöstä, joka ei millään tavalla rajoitu aikaan tai paikkaan.



<< >> Ylö Otsikko