<< >> Ylö Otsikko

Behavioristinen oppimiskäsitys

Monissa psykologiaa ja kasvatustiedettä koskevissa yleisesityksissä behavioristisen oppimiskäsityksen synty ajoitetaan vuosien 1913-1915 paikkeille, eli ajankohtaan, jolloin tunnetuimmat behaviorismin ohjelmajulistuksena pidetyt kirjoitukset julkaistiin.

Behaviorismi käsittää ihmisen tajunnan psykologisen tutkimuksen kannalta "mustaksi laatikoksi". Tajunnan olemassaoloa ei kiistetä, mutta se sivuutetaan tutkimuksen kannalta hyödyttömänä, koska siitä ei voida saada luotettavaa, empiiristä tietoa. Ajatus ihmisestä "tabula rasana", tyhjänä tauluna, on peräisin 1600-luvulla eläneeltä englantilaiselta John Lockelta (1632-1704). Ihmisen tajunta on alussa tyhjä taulu, johon kokemus piirtää merkkejään, aistivaikutelmia. Locke uskoi koko ihmisen sielunelämän koostuvan yksinkertaisista aistivaikutelmista ja niiden jäljennöksistä. (Gerholm & Magnusson 1972, 310.)

Behavioristisen teorian mukaan oppiminen merkitsee tietojen ja taitojen siirtämistä muuttumattomina opettajalta oppilaalle, ja niiden muistiin varastointia. Kaikki oppiminen etenee yksinkertaisesta monimutkaiseen, osista kokonaisuuteen, havainnoista määritelmiin - ja kaikkea oppimista kontrolloi opettaja.

Behaviorismin mukaisessa oppimisprosessissa opettaja on oppimisen alkuunpanija ja vastuullinen ohjaaja, ympäristövaikutteiden säätelijä ja arvioinnin suorittaja. Behaviorismissä opettajia on pidetty vastuullisina "tuotteistaan", niistä ihmisistä, joita opetetaan ja näin opettajaa on pidetty tiedon jakajana/kaatajana "viisaista päistä tyhmiin päihin".

Behavioristisen ajattelun mukaan oppiminen on aina yksiselitteisesti ja kvantitatiivisesti mitattavaa toimintaa. Oppimisen kvantitatiiviset piirteet alkoivat korostua 1800-luvun lopulla. Tähän vaikuttivat mm. H.Ebbinghausin (1850-1909) suorittamat assosiaatio-muistikokeet, jossa hän käytti merkityksetöntä aineistoa saadakseen selkeämpiä tutkimustuloksia. Ebbinghaus totesi, että saadessaan merkityksellistä aineistoa koehenkilöt alkoivat muokata sitä mielessään muistaakseen sen paremmin. Tämän Ebbinghaus näki valitettavasti vain häiriötekijänä, joka piti eliminoida pois. Näin saatiin alku oppimisen tehokkuusajattelulle. (von Wright 1994)

Behaviorismille on myös tyypillistä ajattelutapa, että ihminen pyrkii palkittavaan käyttäytymiseen samalla välttämään rangaistuksia. Behavioristisessa ajattelussa oppimista tapahtuu käyttäytymisessä havaittavassa muutoksessa.

Behavioristisen oppimiskäsityksen "tiliin" laitettu ns opetusteknologinen malli tiukasti formuloituine struktuureineen ja evaluaatiomalleineen onkin luultavasti saanut ainakin yhtä paljon vaikutteita differentiaalipsykologiasta.


<< >> Ylö Otsikko