<< >> Otsikko

KOULU TIEDON VALTATIELLÄ - PROJEKTIN KUSTANNUKSET JA RAHOITUS


Jarno Suvanto
Tiivistelmä. ATM-teknologia on tällä hetkellä vielä suhteellisen kallista koulujen käyttöön. Yhteyskulujen ohella koulujen on panostettava suuresti muuhunkin tekniikkaan, kuten tasokkaisiin tietojenkäsittelyluokkiin kymmenine PC-koneineen. Tässä artikkelissa käsitellään mitä kuluja projektin puitteissa on syntynyt ja mistä projekti ja sen osapuolet ovat saaneet rahoitusta

1 ETÄOPETUKSEN KUSTANNUKSISTA

Yleisesti Monimuoto-opetusta sekä tavallista mediaa käyttävää etäopetusta pidetään kustannuksiltaan edullisempana kuin perinteistä paikallisesti annettavaa opetusta. KOUTIVA - projektin kaltaisissa pilottikokeiluissa kustannukset usein kuitenkin nousevat huomattavasti traditionaalisia menetelmiä korkeammiksi. Korkeita kustannuksia luovat uusi teknologia, tilojen uudistaminen sekä kokeiluvaiheessa tarvittava mittava työpanos. Myös oppimateriaalin luominen, ja siihen liittyvät oheistoiminnot vievät niin opettajilta, kuin tekniseltä henkilökunnalta huomattavasti aikaa ja energiaa. Lisäksi myös koulutusta ja suunnittelua tarvitaan merkittävästi normaalia enemmän. Keskusteltaessa kustannuksista on kuitenkin muistettava, että tieteellisen ja uraauurtavan kehitystyön arvoa ei suinkaan aina pystytä mittamaan rahassa. Sama pätee myös uudistusten tuomaan motivaatioon, niin tutkimuksen kuin arkisen koulutyönkin osalta. Lisäksi on itsestäänselvää, että kustannukset vastaavanlaisen infrastruktuurin rakentamiseksi (kuten tietotekniikan laitteiden hinnat yleensäkin) laskevat jatkuvasti. Esimerkiksi PC-koneiden ostohinta on parhaimmillaan laskenut yli puoleen kalenterivuoden aikana! Kuvaavaa on myös, että vuonna 1991 pidettiin videoneuvottelun käyttöä mm. kustannuksista johtuen opetuskäyttöön soveltumattomana (Rahko ym., 1991), nykyään on kuitenkin eritasoisia video-opetusyhteyksiä käytössä lukuisia ympäri Suomea. Vastaavanlaisia opetusjärjestelyjä ei siis juuri tällä hetkellä ehkä ole kannattavaa rakentaa, mutta jo lähiaikoina se voisi olla kustannuksien ja didaktisen tietämyksen puolesta kannattavaa.

Seuraavassa tarkastellaan projektin kouluille infrastruktuurin rakentamisesta ja käytöstä aiheutuneita kuluja. Esimerkkien avulla pyritään määrittämään käytetyn tekniikan (vähimmäistekniikka) kustannuksia niin kokonaiskustannuksina. Seuraavat hinnat eivät ole ohjeellisia (kirjoittajan muutaman vuoden kokemukseen perustuvia omia arvioita) ja mainittavaa on myös, että KOUTIVA - projektin koulut ovat saaneet hankkeen pilottimuotoisuudesta johtuen hankinnoissaan huomattavia alennuksia. Projektin yritysosapuolet ovat myös tulleet jonkinverran vastaan kustannuksissa sekä tukeneet mm. laitteiden ylläpidossa. Erityisesti on huomioitava, että suurinta osaa koulujen teknisestä laitteistosta käytetään luonnollisesti muuhunkin, kuin pelkästään projektiin kuuluvaan opetukseen.

2 KUSTANNUKSET KOULUILLE

Pekkarinen ja Petäsnoro (Pekkarinen & Petäsnoro, 1994) ovat jaotelleet monimuoto-opetuksen kustannukset seuraavasti:

1. Suunnitteluun ja opettajien valmentamiseen liittyvät kulut.
Näitä kuluja ei KOUTIVAssa pystytä tarkkaan laskemaan, koska projektissa mukana olevien henkilöiden koulutus on liittynyt muutenkin opetuksen kehittämiseen ja näinollen luo pohjaa myös muulle koulutukselle. Suurinosa suunnittelusta kuuluu normaaliin opetuksen kehittämiseen, eikä aiheutuneesta ylimääräisestä työstä ole pystytty maksamaan opettajille erillistä korvausta. Muutamat opettajat ovat saaneet koulutusta kursseilla ja toimineet tämän jälkeen ns. tutoreina ohjaten kollegoitaan mm. laitteiden käytössä. Tarvittaessa apua on saatu myös DMI:n tutkimusapulaisilta sekä teknisissä, että didaktisissa ongelmissa. Vastaaviin kuluihin tulisi kuitenkin budjetoida normaalisti vähintään 1000 mk/kk.
2. Opetuksen ja tuen kustannukset
Nämä ovat henkilökustannuksia, joita muodostuu sekä perinteisessä- että monimuoto-opetuksessa. Opettajien palkat sekä sotu-maksut vastaavat siis normaaleja työehtosopimuksia. Lisäkustannuksia esim. etäopetuksesta ei toistaiseksi ole aiheutunut, koska DMI:n tutkimusapulaiset ovat olleet tutoreina avustamassa tarvittaessa opetustapahtumaa. Tekninen tuki projektin puitteissa (sisältää ATM- teknologiaa käyttävän laitteiston asennuksen ja ylläpidon) on rahoitettu pitkälle projektin yritysosapuolien Telen ja Nokian, sekä TTKK:n toimesta. Koulut ovat itse vastuussa muusta tietoteknisestä ylläpidosta. Lisäksi on huomioitava mm. puhelin- ja postikulut sekä lähiopetusjaksosta johtuvat matkakustannukset. Nämä voivat helpostikin kivuta useisiin tuhansiin markkoihin.
3. Sähköiset laitteet
Tähän ryhmään kuuluvat tietotekniikan opetuskokeilun perustamiskustannukset, laitekustannukset ja kuukausimaksu.

Seuraavassa esitettävät hinnat ovat arvioita! Eivät siis mitenkään ohjeellisia, vaan perustuvat muutaman vuoden kokemukseen laitteiden hintaluokasta.

Laitekustannukset (esimerkkinä Kaukajärven laitteisto):

Yhteyskoneitten kustannukset muodostuvat WWW - palvelinkoneen Sun Sparcstation 10:n (Kauksu), Cisco 4700 ATM - reitittimen, Lan-hubin sekä tarvittavien johtojen hankinnasta. Laitteiden hinnat ovat sopimuksenvaraisia, mutta ne liikkuvat yhteishintaluokassa 200.000 markkaa. Yleensä kuitenkin ATM - sekä WWW - reititin on palvelujen tarjoajan (tässä tapauksessa Telecom Finland) omaisuutta. Kouluissa verkoitus yleensä kuuluu rakennuksen kalustukseen, jolloin sen rakentamisesta ei vastaa yksittäinen koulu.

Videomateriaalin katsomiseen tarvitaan vähintään 486-tasoinen tietokone, mielellään kuitenkin jopa Pentium. Tarvittava koneitten määrä on taas riippuvainen niitten käytöstä, Opetusministeriön tavoitteena on kuitenkin saada kouluihin yksi kone kymmentä oppilasta kohti. Samansuuntaisiin tuloksiin on päädytty myös Kaukajärvellä. Kaukajärvellä yhden "verkkoluokan" (12 PC:tä yhteydessä niin internetiin, kuin ATM:ään) ja toisen verkottoman luokan todettiin olevan jatkuvasti ylikuormitettu, jolloin kolmannen luokan rakentaminen katsottiin aiheelliseksi. Yhden luokan (12 pentium tasoista PC:tä) laitteistojen hinta liikkuu 100.000 markan tienoilla.

Videokuvaa varten tarvitaan myös joukko oheislaitteita, joista tärkein on videoneuvottelukortti. Kortteja tarvitaan yksi kussakin neuvotteluun osallistuvassa päätteessä. Tässä projektissa on käytössä Bitfieldin BVCS-järjestelmää, yhden kortin kustannukset ovat hintaluokassa 18.000 markkaa. Videoneuvottelun kannalta välttämättömiä lisälaitteita ovat lisäksi kamera, mikrofonit, kaiuttimet sekä äänikortti. Oheislaitteiden yhteishinta liikkuu helposti siis yli 30.000 markan tasolla. Laitekustannuksiin kuuluu lisäksi myös eräitä kiinteitä maksuja, kuten ohjelmistojen käyttöoikeudet ja varusohjelmistojen kustannukset.

Kaukajärven yläasteelle on lisäksi asennettu EduLink kaapeli-TV-järjestelmä. Järjestelmä ei sinänsä ole välttämätön etäopetuksen kannalta, mutta se on havaittu suureksi avuksi jokapäiväisessä toiminnassa. Laitteiston edustusoikeudet Suomessa omistaa Thorn, joka vuokraa niitä viideksi vuodeksi kerrallaan. Keskusyksikön hinta on 2500 - 3000 mk/kk ja se sisältää ohjauslaitteen, videon, PC:n ja näihin liittyvät ohjelmat. Televisioiden hinnat riippuvat koosta, mutta esim. 28" TV:n vuokrahinta on 105 mk/kk. Lisäksi tulee vielä lisätoimintojen, kuten viestien ja infosivujen toimittamiseen tarvittavat ohjelmat, joiden hinnat ovat 1 - 3 mk/toiminto/TV/kk. Keskikokoisen koulun kuukausivuokra on siis verottomana noin 4000 markkaa.

Yhteyskoneet

200,000
Mikrotietokone
8,500
Oheislaitteet
30,000
yhteensä
237,500
Taulukko 1. ATM-välitteisen opetuksen vähimmäisvarustuksen kustannukset markkoina.

Perustamiskustannukset ja kuukausimaksut:

Yhteyden perustamiskustannuksia ja kuukausimaksuja on tällä hetkellä erittäin vaikeata sanoa edes suuripiirteisellä tarkkuudella. Toistaiseksi suomalaiset ATM-yhteydet ovat hinnoiteltu tapauskohtaisesti, joten arvioiden antaminen voi olla harhaanjohtavaa. Hintaan vaikuttavat lisäksi merkittävästi esim. kohteen etäisyys runkoverkosta ja laitteiston kustannusten kuolettamiseen käytettävä aika.

Perustamiskuluihin voidaan laskea oppimateriaalin hankkimisesta ja tuottamisesta aiheutuneet kulut. Videopankkiin sijoitettu oppimateriaali on kaikki ollut valmista materiaalia, joita projekti on saanut koemuotoisesti käyttöönsä Yleisradiolta ja Suomen Lähetysseuralta. Analoginen videomateriaali täytyy muuntaa digitaaliseksi ennen kuin sen katsominen tietokoneilla on mahdollista. muunnokseen tarvittavat laitteiden hinnat liikkuvat kymmenissä jopa sadoissa tuhansissa markoissa, joten ainakaan korkeatasoisten korttien hankkiminen esim. kouluille ei tällä hetkellä ole realistista. Olemassa on myös ilmaisia ohjelmia, jotka koodaavat MPEGiä, joskin heikkotasoisesti. KOUTIVAn materiaali on muunnettu Nokian tutkimuskeskuksen laitteilla MPEG1 - tasoiseksi, joten materiaalikuluilta on tässä tapauksessa säästytty. Kaupallisesti teetettynä VHS-videoiden muuntaminen MPEG:ksi maksaa noin 1000mk/h. Kaukajärven koululle ollaan kuitenkin hankkimassa ns. Movie machine-korttia, joka pystyy tuottamaan VHS-tasoisesta materiaalista MPEG:iä. Kortin hinta on kymmenen tuhannen markan luokkaa. DMI on myös hankkinut MPEG-1 enkooderin, jolla voidaan tuotta entistä laadukkaampaa kuvaa. Markkinoille on jatkuvasti tulossa vastaavaan käyttöön tarkoitettuja halvempia laitteita, mutta kuten yleensäkin, laitteen hinta on suoraan verrannollinen valmiin materiaalin kuvanlaadulliseen tasoon. Itse interaktiivisen oppimateriaalin tuotantoon ei projekti toistaiseksi rahoituksen puutteesta johtuen ole päässyt. Luokkamuotoisessa etäopetuksessa materiaalina toistaiseksi on perinteiset oppikirjat joiden kustannukset ovat noin 100mk/oppilas

3 RAHOITUS

Rahoituksen saaminen koulujen ja oppilaitosten tietokonehankintoihin sekä tietoverkostumiseen on tällä hetkellä sangen vaikeata. Opetusministeriön ja Opetushallituksen Suomi tietoyhteiskunnaksi-ohjelmassa vuodelle 1996, oli tietoyhteiskunnan rakentamista ja kehittämistä varten varattu lähes 250 milj. markkaa, mutta tästä summasta vain noin 2% jaettiin kouluille verkostumista ja siihen liittyvää tutkimusta varten. Paljon kiinnostusta saanut haku jäi siis pettymykseksi monelle hakijalle. Opetusministeriön tuen osalta myös KOUTIVA-projekti kuului näihin. Yhteyskustannuksia ja tutkimusta varten ei siis projektilla ole ollut enää vuoden 1996 aikana varoja käytettävissä ja tämä asetti projektin monelta osin vaakalaudalle. Edellisenähän vuonna oli projekti saanut tukea tutkimusapulaisen palkkaamiseksi projektin palvelukseen. Kesästä 1996 lähtien projektin kehittämistyöhön ei ole palkattua henkilökuntaa. Aikaisemmin projektin palveluksessa toiminut tutkimusapulainen toimii Kansallisen Multimediahankkeen, etäopetushankkeen tutkijaryhmässä ja on näin edelleen vastuussa osin myös KOUTIVA-projektista (joka on EtäKAMUn tavoitetutkimuksen pilottikokeilu).

Projektin teknisestä kehitystyöstä vastanneet tutkijat/tutkimusapulaiset ovat olleet DMI:n ADM-hankkeen palveluksessa. Heidän palkkansa on rahoitettu siis Tekesin tuella sekä hankkeeseen liittyvällä yritysrahoituksella. Vuoden 1996 aikana suurin osa etäopetukseen liittyvästä tutkimuksesta siirrettiin EtäKAMUun.

Kaukajärven yläasteella on pääosa hankinnoista tehty ensisijaiseen ns. kalustamiseen varatuilla varoilla. Koulun laajennuksen yhteydessä koulu sai kaksi uutta tietojenkäsittelyluokkaa laitteineen. Myös EduLink asennettiin kouluun juuri laajennuksen yhteydessä. Laitteiden asentamista ja ensimmäisen vuoden tukitoimia ovat lisäksi tukeneet projekti yritysosapuolet Nokia ja Tele. Normaalikoulun laitehankintoihin on osin saatu tukea Opetusministeriöltä. Laitteiden ylläpidosta vastaa hallinnollisesti Tampereen Yliopiston palveluksessa oleva mikrotukihenkilö.

4 POHDINTA

Projektin aikana on virinnyt kiivasta keskustelua onko viisasta sijoittaa suuria summia toistaiseksi epävarmaan teknologiaan? ATM-standardointi on pahasti kesken, ja samalla perinteisempiin etäopetusmuotoihin (mm. audioetäopetus, radio/tv-opetus...) panostetaan muualla merkittävästi. Kulut opiskelijaa kohden ovat tavallisellakin internetillä huomattavasti perinteista opetusta suurempia. Lisäksi on arveluttavaa, tuleeko ATM-teknologian piiriin liittymään riittävästi laitoksia, jolloin oppilasmäärät kasvavat ja kustannukset opiskelijaa kohti olisivat järkeviä. ATM kehittyy kuitenkin jatkuvasti ja kytkentäisyyden mahdollistamana sen mahdollisuudet mm. etäopetukselle tulevat olemaan entistäkin monipuolisemmat. Nyt jo voidaan todeta, että oppilaitosten verkottuminen on lähes väistämätöntä. Käytön yleistymisen myötä myös tiedonsiirron nopeudelle asetetaan uusia vaatimuksia, ATM on yksi ratkaisu tähän.

Tavallisten suomalaisten koulujen jokapäiväiseen käyttöön ATM-yhteydet ovat toistaiseksi liian kalliita. Toisaalta tavallistenkin internet-liittymien hinnat ovat laskeneet niin huimasti, että nopeampienkin yhteyksien kustannusten uskotaan olevan muutamassa vuodessa, liittymien määrän kasvaessa, huomattavasti alhaisempi. Tekniikka on kuitenkin jo tässä vaiheessa todistanut olevansa huomattavasti edeltäjiään (mm. ISDN) parempi ja tuovansa uusia mahdollisuuksia ja mukavuutta niin opetukseen kuin muillekin tietotekniikkaa käyttäville aloille.


<< >> Otsikko