<< >> Kurssin sisältö

HYPERMEDIAN LYHYT HISTORIA


Sisällysluettelo

  1. Ennen hypertekstiä
  2. Memex
  3. Hypertext Editing System
  4. File Retrieval and Editing System
  5. Augment/NLS
  6. ZOG
  7. Aspen Movie Map
  8. Knowledge Management System
  9. Document Examiner
  10. NoteCards
  11. Intermedia
  12. Guide
  13. HyperCard
  14. Hyperties
  15. Xanadu
  16. Dynabook
  17. WWW

Ennen hypertekstiä

Marcel Proustin (1871 - 1922) teosta Kadonnutta aikaa etsimässä (ransk. A la Recherche du Temps Perdu, engl. In Search of Lost Time) voidaan pitää ensimmäisenä hypertekstinä, vaikka se onkin kirjoitettu kirjan muotoon. Kirjoittaessaan kirjaa Proust laajensi tekstiä lisäsivuja ja liimaamalla ne alkuperäisille sivuille. Tapahtumille ja henkilöille kirjoitettiin taustaa, joka ei välttämättä ollut jounen kannalta oleellista, mutta joka oli kirjoittajan ja toivottavasti myös lukijan mieleen. Alkuperäinen teksti muuttui samalla, kun hän yliviivasi tekstikappaleita ja lisäsi suuriakin muutoksia sivulaitoihin.

Tekstin ja lisäsivujen määrä kasvoi huomattavan suureksi, yhteensä kolmisen tuhatta sivua. Kirja on seitsemänä niteenä, joista ensimmäiset viisi on suomennettu kahdeksaksi itsenäiseksi kirjaksi:
Swannin tie (jaksot Combray, Swannin rakkaus ja Paikannimet: nimet)
Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa (jaksot Rouva Swannin ympärillä ja Paikannimet: paikkakunta)
Guermantesin tie
Sodoma ja Gomorra
Vanki

Memex

Varsinaisen hypertekstin historia alkaa toisen maailmansodan ajasta, kun Vannevar Bush (1890 - 1974) sai tehtäväkseen koordinoida kaiken valtiollisesti tuetun tutkimuksen. Bush johdolla Office of Scientific Research and Development jakoi rahaa yli 6 000 tiedemiehelle, jotka kehittivät tietokonetekniikkaa, ydinfysiikkaa ja avaruustutkimusta.

Heinäkuussa 1945 Bush julkaisi lehdessä Atlantic Monthly artikkelin "As We May Think", jossa hän ennusti massamuistin, tarkkuusnäytön ja nopean tiedonsaannin. Bush kirjoitti laitteesta nimeltä Memex (Memory Extension), joka mahdollistaisi jokaiselle kirjojen, tallenteiden ja muun tiedon nopean tallettamisen ja saannin.

Aikansa mukaisesti se perustui reikäkortteihin, joiden aineistot linkitettiin keskenään, ja mikrofilmeihin, joilla tekstit, piirrokset ja valokuvat olivat. Vaikka teknologisesti Bush ennustikin monia asioita väärin eikä järjestelmää koskaan toteutettu, niin silti hänen ajatuksiaan on kuitenkin vuosikymmenien jälkeen hyödynnetty.

Hypertext Editing System

Ensimmäisen toimivat hypermediaympäristön, Hypertext Editing System (HES), kehitti Andries van Dam Brownin Yliopistossa vuonna 1967 ja sitä käytettiin myöhemmin muun muassa Apollo-ohjelman dokumentaatioiden talletukseen.

File Retrieval and Editing System

HESin pohjalta van Dam kehitti vuonna 1968 ohjelman File Retrieval and Editing System (FRESS). Se oli laajennettu, usean käyttäjän ympäristö. FRESS on useiden satojen opiskelijan käytössä yli vuosikymmenen. Se tuki muun muassa dynaamista rakennetta, kaksisuuntaisia linkkejä ja graafisella päätteellä useita ikkunoita ja vektorigrafiikan. FRESSiä seurasi Electronic Document, jossa oli myös väri.

Augment/NLS

Ensimmäisten joukossa Memexin ajatuksia oli soveltamassa Douglas Engelbart [1], [2] joka aloitti vuonna 1962 projektin nimeltään Augmentation (vahvistaminen, kasvu, lisääminen). Eräs Augmentin osaprojekti oli vuonna 1968 esitelty NLS (oN-Line System, vtr. oFf-Line System, FLS), jonka Engelbart kehitti yhdessä W. K. Englishin kanssa.

NLS sisälsi hypertekstin piirteitä, vaikka se ei ollutkaan varsinainen hypertekstijärjestelmä: linkit ja dokumenttien väliset viittaukset. Järjestelmä esitteli ikkunoinnin, elektronisen postin, teleneuvottelun ja hiiren. Omaperäisenä piirteenä olivat käyttäjäsuodattimet, joilla käyttäjä saattoi määrittää esitettävän tiedon yksityiskohtien määrää. Se ei kuitenkaan ollut henkilökohtainen väline.

ZOG

ZOGin kehittäjinä ovat olleet muun muassa G. Robertson, D. McCracken ja A. Newell. ZOG on vuonna 1975 julkaistu hypertekstijärjestelmä, jossa tieto on jaettu pieniin, yhden näytön pituisiin kehyksiin. Tietokanta saattaa sisältää suurenkin määrän tietoa. Järjestelmä on tarkoitettu erityisesti suuriin, monen käyttäjän paikallisiin järjestelmiin. ZOGin heikkouksia ovat nopean massamuistin ja tiedonsiirron tarve.

Aspen Movie Map

Vuonna 1978 Andrew Lippmanin MIT:llä kehittämään Aspen Movie Map -ohjelmaa sanotaan ensimmäiseksi todelliseksi multimediaympäristöksi. Siinä käyttäjä pystyi matkustamaan Aspenin (Colorado) kaupungissa. Järjestelmään oli otettu kuvia kaupungin kaduilta kolmen metrin välein ja käyttäjä pystyi liikkumaan eteen, taakse, vasemmalle ja oikealle sekä myös astumaan sisään joihinkin kaupungin rakennuksiin, jotka oli filmattu sisältäkin.

Knowledge Management System

ZOGin kaupallinen versio on Knowledge Management System (KMS), joka kehityspaikka oli Carnegie Mellon University vuonna 1981. Se on suunniteltu hallitsemaan paikallisverkossa suurta hypertekstimäärää. KMS:n perusyksikkö on kehys, joka voi sisältää tekstiä, grafiikkaa tai kuvia. Kehykset on kytketty linkein toisiinsa ja niitä on kahta tyyppiä: puutyyppi, joka kuvaa hierarkista rakennetta, ja rakenne, jolla kuvataan riippuvuussuhteita. KMS ei tee eroa selaajan ja kirjoittajan välille, vaan kuka hyvänsä voi muuttaa ja tietoja. KMS:ää on käytetty muun muassa projektin hallintaan, teknillisten manuaalien esittämisiin ja sähköpostisovelluksiin.

Document Examiner

Varhaiset hypermedia järjestelmät yrittivät hyödyntää Bushin ajatuksia, mutta toteutettuja ohjelmia käytettiin harvoin muualla kuin sen luoneessa organisaatiossa. 1982 Janet Walker johdolla Symbolic alkoi kehittää selainta ja vuonna 1985 julkaistiin Symbolic Document Examiner, joka oli ensimmäinen todellisessa käytössä ollut selainohjelma.

NoteCards

Frank Halasz kehitti vuonna 1985 Xeroxille NoteCards -ohjelman aluksi tutkimusyksikön käyttöön, mutta myöhemmin siitä julkaistiin kaupallinen versio. Ympäristö koostuu solmuista, joista kukin on yksi noin viidestäkymmenestä erilaisesta mahdollisesta kortista. Linkkien seuraaminen avaa uusia kortteja ja niitä voi olla useita kymmeniä avoinna. Yleisvaikutelma saattaakin olla sekava.

Intermedia

Brownin Yliopiston kehittyneimmän selaimen Intermedia Mac-ympäristöön on suunniteltu Norman Meyrowitz johtama työryhmä vuonna 1985. Intermedia on saman tapainen rakenteeltaan kuin NoteCards, mutta se linkittää solmujen sijaan tekstin eri kohtia.

Guide

Yksi käytetyimmistä hypermedia ohjelmista on Peter Brownin Canterburyn yliopistossa Kentissä vuonna 1986 alunperin Unixiin kehittämä Guide, joka on nykyään saatavilla myös PC- ja Mac-ympäristöissä. Guide on luonteeltaan kolmiulotteinen teksturi, jossa tekstiä voidaan sijoittaa saranoituvien kenttien taakse, linkittää tekstin osia keskenään ja luoda esiin ponnahtavia muistilappuja.

HyperCard

Vuonna 1987 Applen kehittämä HyperCard tarjoaa uuden tavan organisoida, näyttää ja selata tietoa, mikä laajentaa Macintoshin mahdollisuuksia myös ei-ohjelmointitaitoisille ihmisille.

Hyperties

Hyperties on Marylandin yliopiston kehittämä interaktiivinen tietosanakirja vuodelta 1988. Siinä pyritään kiinnittämään huomiota käyttöliittymän ongelmiin, kuten näytön pieni koko, hitaus, luettavuus ja käyttöliittymän monimutkaisuus. Parannusta näihin pyritään saamaan aikaiseksi väreillä, animaatioilla, äänellä, nopealla tiedon haulla ja latauksella, tiedon päivityksellä sekä käyttäjän tarpeet huomioivalla tekstin kokoaminen.

Xanadu

Xanadun -projekti on lähtenyt käyntiin jo vuonna 1965, kun Ted Nelson alkoi kehittää hypertekstiä tarkoittaen kuitenkin lähinnä tietokoneelle kirjoitettua tekstiä. Nelson näkee hypertekstin pikemminkin järjestelmänä, yleismaailmallisena kirjastona kuin rajallisena yrityksien tai ryhmien työkaluna.

Xanadusta tulee kaiken tyyppisen dokumenttien varastointi- ja julkaisujärjestelmä, joka tallettaa kaikkea ihmiskunnan tuottamaa tietoa. Tässä suhteessa Nelsonilla on aivan saman kaltaisia ajatuksia kuin Bushilla. Toteutuessaan sen kautta saatavat tiedot olisivat aina ajantasalla. Oleellista on muun muassa tietojen linkitettävyys keskenään. Kaikkien tietojen rakenne on mahdollisimman vapaa.

Xanadusta on julkaistu toimiva selain Xanadu Light (1993) ja sen vakavaa jatkokehitystä tehdään Australiassa ja Japanissa. Myös Tampereen Yliopistossa tehdään siitä tutkimusta.

Dynabook

Alan Kay on johtanut Dynabook varusohjelmiston ja käyttöliittymän kehitystä Applen rahoittamassa Vivarium-projektissa, jossa käyttäjä liittyy tietoverkkoon kolmiulotteisen tietokonegrafiikan ja multimediatekniikan keinoin.

WWW

Vuoden 1987 jälkeen on ilmestynyt monia uusia hypermediaympäristöjä, mutta merkittävin niistä on vuonna 1989 Tim Berners-Lee:n esittelemä World Wide Web (WWW) projekti. Se on Internetissä pyörivä maailman laajuinen hypermediajärjestelmä. Se on alunperin esitelty CERNissä tutkimustulosten ja ajatusten välittämiseksi tutkijoilta toisille. WWW:n avulla voidaan siirtää melkein mitä hyvänsä hypermedian elementtejä.


<< >> Kurssin sisältö